En voi antaa kaiken pois

Mielenkiinyoinen subreddit

2020.10.18 11:41 pamro053 Mielenkiinyoinen subreddit

(Olen suht uusi reddit käyttäjä kommentoimisen kannalta) Olen huomannut asiallisia tai ei niin asiallisia kysymyksiä mihin olisin halunnut vastata mutta en ole pystynyt kommentoimaan. En tiedä mistä tämä johtuu? Toivon että täällä ihmiset voivat vapaasti ilmaista omia poliittisia ajatuksiaan ilman epäasiallista käytöstä.
Itse yleiseen politiikkaan: Olen kaiketi fasisti. (Älkää hirttäkö minua vielä. En tarkoita sitä mitä luulette) Olen nationalisti, oman maan ja sen kansan hyvinvointi on kaiken edellä. En pois lue oman maan kansalaisista värin avulla tai uskonnon vaikka on vaikea niellä toisia uskontoja sillä olen itse kristitty (syntinen sellainen).
EU: Euroopan Unioni omasta mielestäni painostaa suomen asioissa liika pienissä mitättömissä asioissa. Ymmärrän että siitä ei pääse helposti irti ainakaan Suomen velkatilanteen takia mikä myös on omasta mielestäni EU:n syytä (korjatkaa kun olen väärässä). Tiedän, että EU:sta pois pääseminen on tällä hetkellä mahdotonta ja siitä syntyisi Suomen valtiolle päätösvapauksien kanssa zekoilua valuutan kanssa ja muuta pikku kivaa sekasortoa.
Nato: Suomen pitäisi liittyä Natoon mutta ensiksi on päästävä EU:sta irti ettei rakas itänaapurimme kilahda totaalisesti.
Päihteet: Vaikea aihe, mutta narkkareita on ja tulee aina olemaan. Omasta mielestäni vaikka olen kristitty. Voisi Suomi ottaa verorahat kannabiksestakin irti. Ikärajaksi 21 niinkuin kovalle alkoholille. Päihteistä yleisesti pitäisi painostaa paljon enemmän että oppiminen vaikeutuu kun nuorena niitä alkaa käyttämään. Lailla alkoholin ja tupakan kieltäminen olisi hölmöä, sillä siitä tulisi suurempi kielletty omena ja Suomen valtion kassa hupenisi entisestään.
Evakko liian kauas: Empatia muitamaita kohtaan on hyvä asia. Mutta. Ainoastaan vilkaisu Ruotsin prosentuaaleisiin faktoihin antaa kylmät väreet ja ajatuksen, että vaikka ovat ihmisiä. Tulee olemaan vaikeaa saada nämä pakolaiset suomalaistettua ja hakemaan niitä ilmaisia ämpäreitä. Mietityttää vain että miksi näitä pakolaisia ei voi siirtää oman maansa naapuri valtioihin vaan heidät pitää ottaa tänne pohjoiseen vilustumaan. Kansan sekaan keiden kanssa ei ole muuta yhteistä kuin että ollaan erehtyväisiä ihmisiä ja luupäitä. Kyllä he joskus Suomalaistuvat, tiedän sen. Mutta miksi tehdä asioista niin vaikeaa molemmille. Omasta mielestäni he voisivat ottaa oman maansa takaisin ja parantaa sitä elämälleen sopiviksi.
Kansojen Kulttuurista: Edelliseen, heidän kulttuuri on syynä siihen miksi eivät edes omaa maatansa rakasta sen vertaa, ne nuoret miehet ketkä berliinissä tällähetkellä asuu. Sitten: Miksi te Suomalaiset vihaatte omaa kultturia niin. Että poistamme Ilmavoimien hakaristin mikä oli ilmassa ennen Nazeja. Että otamme pakolaisten kulttuurin vastaan, kun he sitä meille tuputtavat. Emmekä tuputa omaamme heille. Kulttuurin voi pienentää heillä jo omaan uskontoon.
Edelleen sanon tämän pakolaisista kaikki eivät ole samanlaisia. Tiedän 2 nuorta miestä henkilökohtaisesti ketkä ovat pakolaisina tulleet suomeen. Toinen on narkkari. Toinen on niin Suomalaistunut että tulee tämä mies olemaan sodassa punikin tappokone. Ongelma pakolaisissa on siinä että jos meidän on niin pakko auttaa heitä omatuntomme takia. Pitäisi heitä auttaa heitä ongelmissaan omassa maassaan enemmän. Antaa heille oma maansa takaisin antamalla heille siellä koulutusta(niin siviiliasioissa kuin sotatieteessä). Eikä tuoda heitä tänne ja vaihtaa heidän ongelmiaan homouden takia tappamisen pelosta heidän lapsien värin takia tuovaan koko loppuelämän kestävään kiusaamiseen. Olemme rasisteja jo syntyessämme, kaiken väriset ihmiset. Helvetti soikoon, jopa hiiret ovat rasisteja ja tämä on tieteellisesti todistettu. Mutta toisinkuin hiiret, meillä ihmisillä on myös uskomuksemme mikä hitauttaa näitä asioita. Se päivä kun yhdistämme kansat. Ei tule koskaan tapahtumaan. Koska on liikaa ihmisiä ketkä eivät sitä halua.
submitted by pamro053 to suomipolitiikka [link] [comments]


2020.09.10 01:05 Alkoholisti69420 AMA: Elämäni on ollut täyttä helvettiä mutta selvisin siitä.

Ensimmäisenä sanottakoon etten hae sääliä tällä postauksella. Haluan vain jakaa oman kokemukseni elämästä. Jos pystyn tällä edes auttamaan tai antamaan toivoa kenelle tahansa tätä lukevalle se riittää. Jos minä selvisin, niin sinäkin pystyt siihen.
Synnyin keskiluokkaiseen perheeseen ja olin haluttu lapsi. Biologisella äidilläni on diagnosoitu narsisstinen persoonallisuushäiriö ja isälläni on aspergers. Isäni vietti työnsä takia puolet viikosta ulkomailla ja puolet kotona.
Kaikki oli hyvin kunnes menin päiväkotiin. Biologinen äitini halusi että olisin kuin hän nuorena, ujo ja tottelevainen. Hän halusi minusta oman elämänsä jatkeen. Olin kuitenkin päinvastainen. Olin villi lapsi ja viihdyin poikien kanssa. Tämä johti fyysiseen ja henkiseen kuritukseen biologiseltä äidiltäni. Minussa oli jotain "vikana". Opin väkivaltaisen käyttäytymisen kotoa ja aloin soveltaa sitä esim. Koulussa. Minua lähetettiin koulun ja biologisen äitini toimesta kaikenlaisiin psykologisiin tutkimuksiin. Mitään ei ikinä löytynyt ja aina mietittiin että mitä minussa voisi olla vikana.
Yhtenä iltana meillä tuli riitaa biologisen äitini kanssa. Hän otti minua tukasta kiinni ja raahasi naaama edellä portaat alas omaan huoneeseeni ja hakkasi minut. Olin toisella luokalla, rukoilin ensimmäistä kertaa elämässäni jumalaa kun biologinen äitini lähti huoneesta. Isäni tuli myöhemmin illalla kotiin ja kerroin hänelle tapahtuneesta itkien. Hän pakotti biologisen äitini vannottamaan ettei ikinä enää koskisi minuun. Hän vannoi ja isäni uskoi.
Tätä jatkui muuteman vuoden ja tämän lisäksi linua alettiin kiusaamaan koulussa. Jouduin jatkuvasti käsirysyihin ja riitoihin luokkakavereideni kanssa. Oli aina minun vikani, en saanut edes puolustaa itseäni. Opettajat eivät tehneet mitään, hakivat vain yhteistä consensusta.
Vanhempani erosivat. Asuin vuoroviikoin biologisen äitini ja isäni luona. Pelkäsin henkeni edestä aina kun olin biologisen äitini luona. Hän osasi lyödä niin ettei siitä jäänyt jälkeä. Henkinen puoli oli pahempi. Vika oli aina minussa. En ikinä kertonut kenellekkään ja osasin peittää kaiken hyvin. En ymmärtänyt että biologinen äitini teki jotain väärää. Ajattelin että tämä on normaalia.
Aloin kuitenkin puolustamaan itseäni biologista äitiäni vastaan. Kun hän löi minua työnsin hänet poìs ja lähdin juoksemaan asunnosta ulos.
Ironista kyllä, biologinen äitini otti yhteyttä sossuihin sen takia koska olin "sairas" ja en enää halunnut asua hänen luona.
Sossut kysyivät minulta yhdessä tapaamisessa että minkälainen biologinen äitini on minua kohtaan. Vastasin että lyö joskus ja haukkuu minua . Ensimmäistä kertaa elämässäni selvisi että vika ei ollutkaan minussa. He ilmoittivat asiasta heti poliisille ja asiasta nostettiin syyte biologista äitiäni vastaan, minun ei enää tarvinnut nähdä häntä ja muutin isäni luokse asumaan.
Tuomio tuli. Syyte oli pahoinpitely ja tuomio oli.... sadan euron sakot henkisen kärsimyksen tuottamisesta. Hän sai myös merkinnän rikosrekisteriin ja vuoden kestävän ehdonalaisen.
Tämän jälkeen näin biologista äitiäni satunnaisesti sossujen painostuksesta. "Sinulla on vain yksi äiti" yms. paskaa. Monta kertaa piti lähteä yksin yöhön juoksemaan biologisen äitini asunnosta koska pelkäsin häntä niin paljon.
Masennuin todella pahasti, valvoin yöt, aloin viiltelemään ja suunnittelin itsemurhaa. Yhtenä yönä päätin että olin saanut tarpeekseni ja yritin tappaa itseni. Olin 12. Otin kaikki panadolit mitä kaapista löytyo ja varastin isäni viinapullon. Hän oli nukkumassa alakerrassa. Napsin lääkkeet naamaan ja join ehkä pari desilitraa viinaa. Kävin makaamaan sängylle, aloin oksentelemaan ja sammuin. Ajattelin että "tämä oli nyt tässä".
Aamulla isäni löysi minut. Hengitin kuulemma vaivalloisesti enkä herännyt. Oksennusta oli jokapuolella ja lääkepaketit oli tyhjiä + viinapullo oli näkyvillä. Isäni kuulemma soitti heti ambulanssin. Heräsin vähän ambulanssissa jossa he selittivät mulle että mitä tapahtuu. Sammuin uudelleen ja seuraavan kerran heräsin ICU:sta. En tiedä tarkalleen mitä hoitoa minulle annettiin, mutta jotain maksaa suojaavaa ainetta ja IV: ellä jotain litkuja. Kävin myös vatsanhuuhtelussa.
Muistan vielä tarkat sanat kun biologinen äitini tuli katsomaan minua. "Sua ei kai sitten voi jättää yksin enää" ja nauroi siihen päälle.
Olin vielä pari päivää ICU:ssa ja sitten minut siirrettiin lastenlinnaan psykiatriselle suljetulle osastolle. Vietin sielä 3 viikkoa.
Muistan vieläkin kun isäni tuli katsomaan minua ja katsottiin napapiirin pikajuna yhdessä.
Kun pääsin hoidosta asiat näyttivät suht hyvältä ja palasin kouluun. Sain säännöllisen lääkityksen ja viikottaisia tapaamisia psykiatrin kanssa. Minulla diagnosoitiin vakava masennus.
Löysin netin kautta uusia kavereita joita aloin tapaamaan Helsingissä. Antifasisteja ja anarkisteja. Halusin kuulua johonkin porukkaan. Kiinnostuin silloin politiikasta, mutten jakanut samoja näkemyksiä kuin kaverini. Tapasin paljon erilaisia ihmisiä. Laitoskarkureita ja jopa alaikäisiä prostituutteja. Aloin pohtimaan tällöin omaa seksuaalisuutta ja tulin ulos biseksuaalina. Tiesin aina että minussa oli jotain erikoista, mutta älysin vasta että olin biseksuaali kun luin aiheesta. Aloin "seurustelemaan" eri naisten kanssa.
Aloin polttamaan tupakkaa ja juomaan alkoholia. Olin 13. Ensimmäinen kokemus alkoholin kanssa oli kun kaverini hankki minulle pullon salmaria näyttämällä rintansa jollekkin vanhalle pervolle joka sitten antoi viinaa.
Menin joidenkin puolituttujen kanssa jonkun luokse Keravalle jolla oli maatila. Join 0,35dl salmaria koska en ymmärtänyt alkoholin vahvuudesta juuri mitään. Oksentelin koko yön ja aamulla heräsin hirveään krapulaan. Kävelin maatilalta Keravan keskustaan 5 km hirveässä pakkasessa jotta pääsin junalla ja bussilla kotiin.
Vietin jonkin verran aikaa epäilyttävien tyyppien kanssa kunnes älysin että siinä ei ole mitään järkeä ja lähdin pois koko porukasta.
Yritin toisen kerran itsemurhaa pian tämän jälkeen. Sama rumba, vietin pari päivää ICU:lla ja sitten pari viikkoa suljetulla osastolla. Sanon vaan että se on on ihan sairas paikka. Nuoret siellä oli psykoottisia ja heräsin usein yöllä muiden nuorten huutoon.
Kun pääsin ulos sieltä aloin taas käymään koulua ja kehitin tupakka ja alkoholiongelman. Join joka viikonloppu. En kuitenkaan ikinä koskenut huumeisiin. Yhtenä aamuna heräsin siihen että mulla oli iso mustelma otsassa ja vasen polvi oli mennyt sijoiltaan. En vieläkään muista mistä sain ne.
Vaihdoin terapeuttia ja pistin välit poikki kokonaan biologisen äitini kanssa. En ole nähny häntä nyt 3 vuoteen. Minulla diagnosoitiin CPTSD eli Complex traumatic stress disorder ja aloin käymään traumaterapiassa.
Suoritan nyt peruskouluopintoja loppuun. Minulla on vieläkin joskus vaikeaa mutta pärjään nyt paremmin. Laihdutin kesän aikana 14kg ja lopetin masennuslääkitykset. Onneksi minulle ei jäänyt mitään elinikäisiä fyysisiä ongelmia näistä. Paitsi 16 tikkiä käteen ja hermosto ongelmia vasemmassa kädessä.
Kysykää mitä mieleen tulee, jos haluatte. Mainittakoon tähän loppuun vielä että en olisi selvnnyt tästä ilman isääni. Hän on ollut vierelläni aina ja tukenut minua.
Jos yhden elämänneuvon saisin antaa teille lukijoille haluaisin sanoa että asiat voi aina mennä huonommin, arvosta sitä mitä sinulla on. Aina on toivoa, ja kaikesta voi selvitä.
submitted by Alkoholisti69420 to Suomi [link] [comments]


2019.09.07 21:31 BlueberryFairie Tunteiden purkua

Mulla nyt on vaan sellanen olo, että haluun purkaa tuntojani. Anteeks jo etukäteen.
Mua on kiusattu alakoulusta lähtien. Eka se kiusaaminen oli vaan sellaista et mut jätettiin huomiotta, kaiken ulkopuolelle. Sit huomasin, että etenkin tytöt puhui seläntakana kaikenlaista. Päin naamaa kyllä oltiin kivoja, mutta heti kun käänsin selkäni niin alkoi paskan jauhaminen. Poikien kiusaaminen oli suorempaa, eli mua haukuttiin milloin rumaksi, milloin läskiksi mutta sentään ne teki sen päin naamaa. Muistuu mieleen eräs liikuntatunti kun jouduttiin pariutumaan poikien kanssa, jouduin erään pojan pariksi, joka kieltäytyi koskemasta minuun. Oloni oli tuossa vaiheessa sellainen etten tuntenut enää itseäni edes ihmiseksi. Välillä tuntuu, että koko "naiseuteni" vietiin tällä pois. En osannut olla tyttö, mutta selkeästi en Poikakaan, koska hekään eivät suostuneet ottamaan minua mihinkää mukaan. Vietin aikani siis yksin, usein pelaten kotona joko nes:llä tai pleikalla.
Oli helppo uppoutua mielikuvitusmaailmaan jossa olin sankari. Haaveilin siitä usein. Koulussa sain vain paskaa niskaan myös opettajalta, joka aika suoraan otti minut varoittavaksi esimerkiksi luokan eteen jos en osannut jotain. Niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin luin kirjaa liian läheltä. Ei tuntunut kivalta. Oma isäni on alkoholisti. Välillä pelkäsin äitini puolesta. Vaikka myöhemmin olen ymmärtänyt myös isäni olevan sairas, ei lapsuuteni ollut helppo. Välillä minua surettaa enemmän se, että isästä on kivojakin muistoja kuin se, että kuinka paska isä hän osasi olla. Olisi helppo vain lohduttautua sillä ajatuksella että toinen on paska ihminen, mutta aikuisuuteen kuuluu kai se että osaa katsoa asioita toisenkin kantilta; isäni joka oli kerran jättänyt itsemurhaviestin keittiön pöydältä jonka sain löytää ekana. Hän ei tehnyt sitä mutta selkeästi oli ajatellut asiaa useasti. Silloin en osannut reagoida asiaan. Olinhan vasta 13v.
Nopeasti aloin kiinnostua itseni vahingoittamisesta. Otin vinkkiä tv:stä dokumenteista missä käsiteltiin anoreksiaa ym. Lopulta päädyin irrottamaan ihokarvanpoistolaitteesta teriä, ja aloin viillellä itseäni käsiin. Kuitenkin huomasin, sen tuovan huomiota vaikka piilotin kaiken useasti pitkiin hihoihin. Aloin lopulta viillellä paikkoihin jotka eivät olleet näkyviä, kuten sisäreiteni. Haaveilin usein itseni tappamisesta ja ajattelin että tekisin sen lääkkeillä. Kerran nappasinkin vanhempien kaapista jotai lääkettä ja isän viinapullon, mutta päädyin oksentamaan kaiken ulos pakosta.
Kukaan lähelläni ei ollut kiinnostunut miten minulla menee. Uskoin sen todella ettei kukaan rakastanut minua. Ajattelin että ehkä he sitten muistaisivat minut jos olisin poissa, mutta olin kuitenkin liian pelkuri tekemään itsaria.
Aloin pian tuntemaan ja kuulemaan harhoja 16v. Ne olivat aika harmittomia aluksi. Lopulta oli kuin loputon kasetti olisi pyörinyt pääni sisällä ja hahmot haukkuivat minua jatkuvasti ja käskivät minua vain lopettamaan kaiken. Milloin olin feikki ja huomiohakuinen, toisaalta taas laiska. Voittaa en voinut. Aloin nähdä myös asioita, jotka kyllä tunnistin epätodellisiksi mutta en osannut luokitella itseäni mielisairaaksi, sillä koin olevani vain tyhmä ja saamaton.
Minulla oli usein tällainen kuvitelma että ihmiset nauhoittivat minua 24/7. Pelkäsin mennä kouluun koska luulin todella että he aikoivat ilkkua minulle kaikesta mitä tein. Lopulta en halunnut oikein mennä enää uloskaan sillä pääni sisällä kuulin vain kuin ohi kulkevat ihmiset haukkuivat minua mielessään. Jos joku vaivautui kiinnostumaan minusta ajattelin sen vain johtuvat siitä että he halusivat valehdella minulle ja huijata. Uskalsin lopulta puhua asioista lukion terkkarille. Pääsin juttelemaan vihdoin asioista ammatti-ihmisille. Lopulta asiat kuitenkin kääntyi siihen etten halunnut enää ottaa lääkkeitä, jotka saivat painoni nousemaan.
Sain lukion jälkeen koulutuspaikan korkeakoulusta insinööriopinnoille. Olin myös aloittanut ensimmäisen parisuhteeni. Luulin etten tarvitsisi enää ammattiapua. Asia osottautua vääräksi. Lopulta en käynyt edes kääntymässä koulussa. Ja kun olin kuluttanut läsnäoloni loppuun minut potkittiin ulos. En nostanut mitään tukia elin vain vanhempieni tuloilla. Sukulaiset aina ihmetteli outoa tyttöä joka oli aina lukittautunut huoneeseensa. Mutta en halunnut kohdata ketään. En uskaltanut mennä uloskaan muuta kuin tapaamaan poikaystävääni. Tulimme toimeen koska olimme ehkä samanlaisia antisosiaalisiapaskoja. Joka vuosi mietin koska tapan itseni, olin ajatellut hukuttautuvani paikalliseen järveen. En kuitenkaan voinut tehdä sitä koska en halunnut jättää kamalaa taakkaa poikaystävälleni. Suhde isäänikään ei ollut helppo, hän oli jatkuvasti kännissä piti öisin hereillä minua ja äitiä. Lopulta päässäni naksahti lopullisesti ja sanoin asioita joita en koskaan voi ottaa takaisin. Käskin isääni tappamaan itsensä, lopulta itkien huusin että pitääkö minun tappaa itseni. Isä tarttui tuolloin tiukasti käteeni kiinni niin tiukasti että käteni jäi mustelmille. Tiesin tällöin että hän kyllä välitti tarpeeksi mutta ei ehkä osannut ilmaista asiaa.
Elämä oli pelkkää kituuttamista. Tein ehkä parin kuun jaksoissa töitä, paskaduuneja, siivousta. Mutta pää ei kestänyt sitäkään hommaa. Lopulta vanhempani käskivät minun pistää itseni TE-toimiston listoille. Tein sen netissä jossa se oli helppoa. Uskalsin avautua te-tädille ongelmistani. Hän oli yllättävän ymmärtäväinen. Lopulta päädyin nuorten työpajalla. Olin siellä 3v. Sain ystäviä ja voimaa jatkaa eteenpäin. Pääsin uudestaan psykologin juttusille ja siinäkin asiassa päästiin eteenpäin. Lääkitys oli nyt kunnossa ja elämä ja rutiinit alkoi vihdoin voittaa. Olin pitkään kituuttanut vain poikaystäväni takia, mutta vihdoin piti myöntää että pelkäsin kuolemista. Halusin elää. Tuli kokeiltua monet työkokeilut ja lopulta päädyin työhön jossa viihdyin yli vuoden verran. Sitten sanoin että riittää paskaduunit ja hakeuduin opiskelemaan minulle mieleiselle alalle.
Opiskelut alkoi viime kuussa ja olen aika ylpeä itsestäni että olen pärjännyt tähänkin asti. Aluksi luulin etten eläisi edes 24v. Mutta tulipas äsken täyteen 29v. Menossa kohti 30v. En tiedä mikä tän pointti nyt oikein oli mutta mä toivon että tää antaa ehkä samanlaisille jotain toivoakin että asiat voi vielä muuttuakin. Kiitos jos jaksoit lukea.
Tldr: elämä oli paskaa mut nyt ihan jees
Edit: en mää mikkää 30v vielä oo. En osannut eilen ajatella kunnolla. Anteeksi.
submitted by BlueberryFairie to Suomi [link] [comments]


2019.08.02 08:01 Scantis Mörön Loitsu

Pitkän tauon jälkeen julkaistaan uusi mörkö tarina ( Linkki YouTube videoon alhaalla )

Heräsin tyhjästä Talosta . Talo oli vanha, ränsistynyt, sekä homeinen. Oli pimeää, enkä nähnyt juurikaan eteeni. Nousin ylös sängystä ja lähdin kohti ovea, ovi oli pikkuisen auki, kun olin aukaisemssa sitä, se liikkui hyvin hitaasti auki , naristen. Ajattelin, että oven toisella puolella olisi jokin, joten aukaisin oven varvoasti ja kurkistin oven taakse,mutta siellä ei ollut mitään.

Lähdin huoneesta ja kävelin käytävällä. Käytävä oli homeinen, väritön, sekä hyvin synkkä. Askeleeni kaikui käytävällä ja talo piti omanlaisia ääniä. Kävelin melkein käytävän päähän asti, kunnes alkoi kuulua kahden ihmisen supinaa. Pysähdyin ja palasin takaisin huoneeseen oven taakse katsomaan, mitä tapahtuu. Huoneessa oli tiuhti ja viuhti piilottamassa matkalaukkua ja he vaikuttivat olevan peloissaan. Kun astuin huoneeseen, molemmat alkoivat huutamaan " Älä jäädytä meitä" Ihmettelin, mitä he tarkoittavat ja kysyin mitä tarkoitatte. Tiuhti ja viuhti vaikuttivat olevan helpottuneita ja saivat sanottua "Ulkona on kylmä, sulje ovi"

Jäin miettimään tuota lausetta, mutta en tajunnut mitä he voisivat tarkoittaa. Tässä unessa siis en jostain syystä tiennyt koko möröstä mitäään, vaikka tiesin muumeista, mikä oli outoa. He kysyivät, ovatko muumit vielä talossa ja kysyin olenko muumitalossa. He nyökkäsivät ja kun aloin katsomaan huonetta, mietin, että onko tämä muka muumitalo, vanha ja ränsistynyt? Lähdin alakertaan katsomaan, josko muumit olisivat siellä. Tiuhti ja viuhti vaikuttivat olevan outoja, eivät omia itseään.

He istuivat keittiön pöydän ääressä ja olivat vakavan näköisiä. Menin kysymään, miksi olen täällä ja onko muumilaakso oikeasti olemassa. Muumipappa vastasi, että muumilaaksoon pääsee vain, jos oikeasti uskoo muumeihin. Olin tietenkin innoissani, mutta pettynyt muumitalon näöstä. Nuuskamuikkunen tuijotti minua intensiivisesti ja kysyi, oletko nähnyt sen. Jäin katsomaan muikkusta ja kysyin minkä? Muikkunen käänsi katseensa muumipappaan ja molemmat oli huolestuneen näköisiä. " Et siis tiedä täällä vallitsevasta hirviöstä?" Minua alkoi pelottamaan ja kysyin mikä hirviö? Muumipappa nousi tuolista ja käveli luokseni, hän laittoi käden olalleni ja alkoi selittämään.

" Ennen vanhaan lapset pääsivät matkustamaan unesta muumilaaksoon, jos vain uskoi meihin. He pääsivät viettämään aikaa kanssamme, pitämään hauskaa ja matkustamaan ympäri muumilaaksoa. Yksi alue oli kuitenkin kielletty. Yksinäiset vuoret. Yksinäisillä vuorilla vaelsi Mörkö. Vaarallinen hirviö. Vaikka meistä koskevasta sarjassa lapset tiesivät möröstä, meidän maailmassa heidän muistinsa pyyhityti möröstä, koska se aiheutti monissa traumoja. Mörkö pysyi omalla alueellaan ennen, mutta ajan myötä mörkö tuli katkeraksi. Mörkö oli yksinäinen eikä halunnut enää olla yksin, hän ei halunnut kunnioittaa sopimusta, että mörkö ei saisi tulla muumilaaksoon. Aluksi mörkö tuli rajojen yli ja lapset saivat elinikäisiä traumoja kokemastaan. Me käskimme mörköä menemään pois ja noudattamaan sopimusta. Vastineeksi annoimme mörölle smaragdin ja mörkö oli tyytyväinen.

Eräänä päivänä tänne tuli kaksi lasta, tiuhti ja viuhti. Aivan, tiuhti ja viuhti olivat ennen lapsia teidän maailmasta. Kaikki sujuivat hyvin, kunnes tiuhti ja viuhti halusivat lähteä yksinäisille vuorille. Me kielsimme menemästä sinne, koska vuorilla eksyy helposti. He eivät kuitenkaan kuunnelleet meitä, vaan lähtivät vuorille. He olivat löytäneet luolan, jossa mörkö asui ja löysivät smaragdin. He ottivat smaragdin, mutta silloin mörkö ilmestyi ja he lähtivät pakoon. He tulivat takaisin ja kertoivat tapahtuneesta. Kehotimme palauttamaan smaragdin, mutta he eivät halunneet. Me jouduimme lähettämään tiuhtin ja viuhtin, sekä smaragdin takaisin omaan maailmaansa.

Kun tiuhti ja viuhti olivat lähteneet, mörkö saapui muumilaaksoon ja oli todella vihainen. Me yritimme tehdä yhtä sun toista sopimusta, mutta mikään ei kelvannut. Mörkö alkoi metsästämään sen jälkeen tänne tulleita lapsia. Kun tarpeeksi monta lasta oli kadonnut, yhteys tähän maailman katkesi, emmekä ole nähneet lapsia täällä sen jälkeen. Mörkö oli rakentanut salaista loitsua, että kun tarpeeksi monen lapsen pelkoa saa jäädeytettä, hän voisi loihtia niistä loitsun, jonka avulla yhteys tämän maailman ja oikean maailman väliin palautuisi. Ongelmana vaan olisi että mörkö pääsisi teidän maailmaan, hakemaan smaragdin.

Mörkö siis alkoi vaanimaan muumilaaksossa lapsia ja olemme taistelleet mörkö vastaan vuosia. Mörkö väijyi talomme nurkilla kaapaten lapsia, kunnes menimme noidan puheille, noita oli tarkkailut mörköä ja arvannut mörön suunnitelman, kun hän oli varastanut noidalta loitsukirjan. Noita tarvitsi kuitenki meidän apua, eikä yksin uskaltanut nousta mörköä vastaan. Yhdessä me meidän rakkaudella ja noidan avulla katkaisimme yhteyden teidän maailmaan. Mörkö ei ollut tyytyväinen. Siitä päivästä lähtien, muumilaaksossa ei ole ollut kesää. Mörkö tuli joka päivä tarkastamaan talon joka nurkan ja kerran hän raivostui niin, että nipsu ei ole enään meidän keskuudessamme. Me olemme luvanneet suojella lapsia, hinnalla millä hyvänsä.

Hämmästyin muumipapan kertomasta tarinasta ja sanoin, että yläkerrassa oli tiuhti ja viuhti. Muumit katsoivat toisiaan ja lähtivät äkkiä yläkertaan. He avasivat oven ja alkoivat heti kysymään miten he olivat päässeet tänne. He vastasivat, että he olivat menneet nukkumaan ja nähneet normaalisti unta, kunnes mörkö oli ilmestynyt uneen ja sen jälkeen he olivat heränneet täältä ja vähän sen jälkeen he näkivät minut. Kaikki olivat huolestuneita, eikä tienneet mitä tehdä. Kysyin minkälainen mörkö on, mutta kukaan ei oikein halunnut vastata. Muumipeikko sanoi " Täällä muumilaaksossa mörkö on aivan erilainen, kuin meistä tehdyssä sarjassa". Aloin pelkäämään, minulla ei ollut mitään hajua, minkä näkönen mörkö on, kun en muistanut mörköä edes muutenkaan.

Me aloimme miettiä mitä me tehdään, kunnes hiljaisuus rikkoontui. Mörkö oli tulossa päivittäiselle kierrokselle. Muumipappa neuvoi meidät välittömästi kellariin piiloon. Tulimme yläkerrasta alas olohuoneeseen ja muumipappa alkoi tarkkailemaan ikkunasta. Muumipappa käski menemään keittiön johtavasta luukusta kellariin. Minä en halunnut mennä, olin toisaalta peloissani, mutta toisaalta utelias näkemään, millainen mörkö oli. Pappa sanoi, että minun olisi viisasta mennä piiloon, sillä jos mörkö saisi minut kiinni, hän saisi mahdollisuuden päästä meidän maailmaan, ja kun tiuhti ja viuhti ovat täällä mörkö ei lopeta, ennenkuin löytävät heidät, eikä hän voi löytää. Katsoin ikkunasta ulos ja näin kuinka kaukana maisemassa taivas muutti väriä, mörkö oli lähellä. Mörön märinä voimistui ja itseäni alkoi pelottaan niin, että päätin lähteä kellariin.

Menimme kellariin ja menin piiloon laatikkoon sisälle ja muumipappa naulasi laatikon kiinni. Laatikossa oli kuitenkin pieni reikä, josta näin läpi. Muumipappa palasi olohuoneeseen ja hetken aikaa oli hiljaista. Tiuhti ja viuhti supisivat laatikossaan, kunnes kuului kuinka ovi pamahti auki. Tiuhti ja viuhti lopetti supinan. Mörkö alkoi liikkumaan talossa ja askeleet valtasivat hiljaisuuden. Mörkö astui keittiöön ja yhtäkkiä askeleet pysähtyi. Kuulin kuinka mörkö nuuskutti ja silloin hän alkoi karjumaan kovaan ääneen, avasi lattialuukun ja ryntäsi kellariin. Hän oli ilmeisesti haistanut meidät. Näin kuinka mörkö tuli kellariin laatikossa olevasta reiästä ja muumipeikko oli oikeassa, mörkö ei näyttänyt yhtään samalta mitä meidän maailmassa. Mörkö näytti suurinpiirtein tältä.

Mörkö vaelsi kellarissa ja nuuskutti. Pappa, Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen tulivat perässä. Mörkö kysyi. "Onko täällä lapsia" Pappa vastasi, että ei, täällä ei ole ollut lapsia vuosikausiin, kyllähän sinä sen tiedät. Mörkö käänsi katseensa pappaan ja sanoi " Täällä haisee tiuhti ja viuhti, kerro missä he ovat tai jäädytän teidät kaikki" Pappa oli hätäänytyt, eikä keksinyt mitään, mitä sanoa, kunnes mamma tuli kellariin ja sanoi "Minä löysin viime viikolla tiuhdin ja viuhdin matkalaukun, he ovat jättäneet sen tänne" mamma oli tuonut matkalaukun yläkerrasta, kun mörkö oli tullut kellariin. Mörkö katsoi mammaa ja vastasi " Missä smaragdi on" Mamma kohautti olkapäitä ja sanoi "Tiuhti ja viuhti ovat vieneet sen mukana, kyllähän sinä sen tiedät".

Mörkö oli turhautuneen näköinen. Hän ei halunnut uskoa tuota selitystä, mutta hänen oli pakko. Mörkö oli lähdössä pois, mutta Tiuhti tai viuhti päästi aivastuksen. Mörkö kääntyi ja oli menossa kohti tiuhdin ja viuhdin laatikkoa. Mörkö oli avaamassa laatikkoa, väänsi laatikon auki, mutta juuri kun laatikko narahti, noita tuli kellariin ja loihti mörön paikalleen. Noita huusi, että ottakaa Tiuhti ja viuhti ja tulkaa mukaani. Pappa avasi laatikon ja kun näin mörön, jähmetyin paikalleni, se oli iso, pelottava ja näin kuinka hän tuojitti minua, vaikka ei pystynyt liikkumaan. Mörön silmistä näki, kuinka vihainen hän oli.

Lähdimme muumitalosta kohti noitametsää, noidan johdatuksella. Noita alkoi selittämään kuinka oli aistinut meidän tulon. Hän selitti "Mörkö on keksinyt keinon miten saa teidät tänne mailmaan, hän on uhrannut kaikki jäädytetyt lapset, joiden tarkoituksena oli tehdä loitsu, miten päästä teidän maailmaan. Hän löysi keinon miten tuoda teidät tänne. Mutta minä keksin keinon, miten saamme mörön loihdittua pois takaisin yksinäisille vuorille ja saada kaikki takaisin. Meidän pitää tehdä smaragdiin loitsu, ja antaa smaragdi mörölle, antakaa se smaragdi tiuhti ja viuhti ".

Mamma sanoi, että oli piilottanut smaragdin, kun mörkö tuli sinne ja haistoi tiuhdin ja viuhdin. Noita sanoi, mörön liikkumattomuus loitsu pitäisi vielä tehota ja että minun pitäisi hakea smaragdi, jos liikumattomuus loitsu on haihtunut, koska mörkö ei tunne hajuani. Sanoin, etten uskalla mennä sinne, en varmana mene. Noita vaan sanoi, että sinun on pakko. Metsän keskellä noita pysähtyi ja alkoi loihtimaan, Tiuhti ja viuhti lähetettiin takaisin minun maailmaani. " Sinun on pakko, olet ainoa mahdollisuus. Mutta muista, jos mörkö saa sinut kiinni, hän lähtee etsimään tiuhtia ja viuhtia teidän maailmaan, ja se merkitsee kaikille lapsille loppua ".

Muumipappa ja muumipeikko rohkaisi minua ja kertoi, että kyllä minä pystyn siihen. Nyt mamma sanoi "Minun tarvitsee kertoa yksi juttu...smaragdi.. Se on vieläki matkalaukussa, kellarissa, missä mörkö on..Mietin, että paras jättä se matkalaukkuun, ei mörkö sieltä tajua sitä katsoa, jos matkalaukku on minulla.. " Nielaisin palan kurkusta ja rohkaisin itseäni. Minun oli mentävä muumitaloon, yksin, pelko siitä, että mörkö voisi saada minut kiinni. Lähdin kohti muumitaloa, matkalla mietin strategioita, mitä tekisin eri tilanteessa.

Saavuin muumitalon eteen, keräsin rohkeutta vielä hetken ja avasin hiljaa ja varovasti oven. Ovesta kuuluva narina kaikui tyhjässä muumitalossa ja pelkäsin, että mörkö kuulee sen. Kävelin varovasti, varpaillani muumitaloa ympäri, katsoen, ettei mörkö yllätä minua mistään suunnasta, jos mörkö olisi vapautunut loitsusta. Pääsin keittöön ja lattialuukun päällä oli kiva, minkä muumipappa oli ilmeisesti jättänyt siihen. Mietin, että huh, mörkö on vielä loitsun vallassa, kun ei ole tullut kellarista. Helpottuneena avasin nopeasti luukun ja kapusin alas.

Olin oikeassa, mörkö oli kellarissa paikoillaan loitsun pauloissa, matkalaukku muutaman metrin päässä. Kävelin hiljaa mörön ohi. Mörkö oli todella pelottavan näköinen ja se vain tuijotti tyhjyyteen silmillään. Pääsin matkalaukun luokse ja avasin matkalaukun varmistaakseni, että smaragdi oli varmasti siellä. Raotin matkalaukkua ja sieltä tuleva hohde varmisti, että siellä se on. Käänsin päätä varmistaakseni, että mörkö olisi vielä loitsussa. Otin matkalaukun syliin ja käännyin lähteäksi pois, mutta.. Mörön silmät oli kääntynyt suoraan minua kohti. Minä vain jähmetyin katsomaan noita silmiä. Sitten tajusin, että loitsu oli varmaan raennut ja aloin panikoida, mutta mörkö ei liikahtanutkaan.

Olin hämmentynyt. Lähdin kävelemään kohti mörköä varovasti. Katsoin suoraa mörköä silmiin ja koko ajan olin varuillani, koska mörkö liikkuisi. Askeleeni olivat hitaita ja varovaisia, sekä mörön katse oli vanginnut minut tuijottamaan tuota hiviöitä suoraan silmiin. Minun syke nousi metri metriltä, kun yritin ohittaa mörköä. Pääsin mörön vierelle ohittaakseni hänet ja kun olin ohittanut, otin välittömästi juoksuaskeleet ja silloin mörkö kääntyi ja alkoi huutamaan niin kovaa, että kaaduin lattialuukulle menevissä rappusissa.

Nousin ylös ja katsoin taakseni, mutta mörkö ei ollut enää siinä. Hieroin silmiä ja mietin, mitä. Eihän mörkö voinut noin vaan kadota. Avasin varovasti lattialuukun ja tähylin kansi vähän auki, ettei mörkö vaanisi jossain nurkassa. Kun pääsin keittiöön, huomasin, että ulko-ovi oli auki. Olin hämilläni, koska ei mörkö voinut ohittaa minua missään kohtaa. Lähdin kävelemään kohti ulko-ovea, varmistin, ettei mörkö olisi oven takana, kummallakaan puolella. Laitoin ulko-oven kiinni ja silloin mörkö ilmestyi sisäpuolelta ulko-ovessa olevaan ikkunaan.

Lähdin välittömästi juoksemaan pois, katsoin taakseni, mutta mörkö vain seisoi ulko-oven edessä, hymyili, eikä lähtenyt perään. Pysähdyin ja jäin katsomaan mitä mörkö oikeen aikoi. Mörön käsi tuli mörön takaa ja siinä se oli. Smaragdi. Katsoin matkalaukkuun ja siellä oli vain joku timantti. Mörkö oli vaihtanut ne tarkoituksella. Mitä mörkö oikein aikoi? Miksei hän napannut minua ku olisi voinut? Mörkö avasi suunsa ja sanoi " Jos uskallat tulla eteeni, saat smaragdin " mietin, etten todellakaan mene, mörkö huijaa aivan varmasti. Mörkö alkoi kävelemään minua kohti ja aloin panikoida. Mietin, että tarvitsen tuon smaragdin, en voi vielä luovuttaa sitä mörölle.

Mörkö jatkoi kävelemistä, kunnes pysähtyi ja asetti smaragdin maahan, eteensä. " Tule vain, en minä sinulle mitään pahaa tee ". En tiedä miksi, mutta aloin kävelemään kohti mörkö. Mörkö vain hymyili ja hymy leventyi koko ajan, mitä lähemmäksi tulin. Olin nyt parin metrin päästä smaragdista ja mörkö alkoi nauramaan. Pelästyin ja otin pari askelta taaksepäin. Mörkö nauroi kuin hullu, kunnes yhtäkkiä se lopetti ja alkoi katsomaan minua vihaisesti. " Sinua on huijattu, eivät noita ja muut tarvitse smaragdia loitsuun, vaan sinut. Ne lähettivät sinut tänne, jotta saisin sinut ja saisin tehtyä loitsun, sekä lähdettyä pois muumilaaksosta. He ovat suunnitelleet tätä pitkään, he saivat sinut tänne maailmastasi loitsulla, jotta he voisivat uhrata sinut, he haluavat minusta eroon, että voivat elää täällä rauhassa. Me sovimme tämän kaiken yhdessä. Ei minua kiinnosta smaragdi, vaan tiuhti ja viuhti. He eivät pelkästään varasteet smaragdia. He tappoivat minun veljeni varastessaan smaragdia.

Huusin, etten usko sinua. Mörkö sanoi " miksi luulet, että sinut lähetettiin yksin, sen takia, etten tunne hajuasi? Hah, kyllä minä sinun hajusi haistoin jo aluksi, he lähettivät sinut siksi, että pääsisi sinusta eroon ". En halunnut uskoa mörköä, ei tämä voinut olla totta. " Ota vain smaragdi ja mene muumien luokse ja katso miten he reagoivat. He keksivät varmasti syyn lähettää sinut takaisin tänne. Aloin tulemaan vihaiseksi muumeille, lähestyin smaragdia ja sain laitettua sen matkalaukkuun. Käännyin poispäin ja näin mörön nyt edessäni. Mitä, katsoin taakseni ja mörkö oli myös siellä? Mörkö alkoi taas nauramaan " Haha huijasin sinua, veljeni on elossa, miksi luulit ulko-oven olevan auki kun tulit tänne, ? Me saimme yhdessä sinut ansaan. Nyt on minun aikani "

Möröt alkoivat lähestyä minua mutta olin tarpeeksi nopea ja pääsin pakoon. Juoksin niin lujaa kuin pystyin ja mörköjen märinä jäi takseeni kuin kauhumusiikki. Pääsin noitametsään. Oli jo todella pimeää enkä nähnyt juurikaan eteeni. Otin smaragdin laukusta, jotta se voisi tuoda valoa ja se toikin. Kävelin metsässä kunnes tajusin, että olen eksynyt. En tiennyt yhtään, mihin suuntaan kävellä. Kaikki näytti niin samalta. Aloin panikoida ja paniikin vallassa vain kuljin ympyrää. Lopulta uuvuin ja jäin itkemään maahan. Mi nulla ei ollut mitään toivoa. Itkin, kunnes kuulin rasahduksen lähellä. Käänsin välittömästi pääni rasahduken suuntaan. Nyt rasahdus kuului takaani. Käänsin pääni taakse ja huomasin pimessä mörön silmät ja suun. Pelästyin valtavasti ja lähdin äkkiä juoksemaan toiseen suuntaan, mutta törmäsin mörön veljeen. Kaaduin maahan ja mörön veli otti matkalaukun ja mörkö nappasi minut kiinni. Mörkö sanoi " Vihdoin on minun aikani "
Heräsin ja olin helpottunut, että se oli vain unta. Nousin ylös ja avasin huoneeni oven. Tein aamupalaa normaalisti, söin ja lähdin kohti koulua. Oli talvi ja pimeää heti aamusta. Menin kellariin hakemaan polkpyörääni. Kun pääsin kellarin alkoi tuttu musiikki soida. Pelästyin ja laitoin kellarin valot päälle ja mörkö seisoi edessäni " Minun aikani ".
Nyt heräsin oikeasti ja olin tosi sekaisin. Tein aamupalaa normaalisti ja lähdin kohti koulua. Olin menossa kellariin hakemaan pyörääni, mutta pelkäsin, että mörkö oli siellä. Tänä aamuna siis kävelin kouluun.

YouTube ; https://www.youtube.com/watch?v=RDO6N_B7DRw&lc=z23cflphfnvyyd4pw04t1aokgsvrzoaa1pjattw125wzrk0h00410.1564685229673331
submitted by Scantis to Suomi [link] [comments]


2019.04.23 14:58 HowToPressASpaceBar Sinkkuna tähän asti ja hyvin menee

Tuttava kysyi, että miksei minulla ole vieläkään ketään vaikka ikää on 30 ja se laittoi miettimään ja siitä innostuneena tai tylsistyneenä ajattelin kertoa oman tarinani miltä tuntuu olla yksin/sinkkuna koko nuoruusikä tähän ikään asti. Tämä myös auttaa summaamaan tähänastiset fiilikset itselle ja toivon, että jotkut muutkin löytävät tästä jotain tarttumapintaa, jos ei niin menetitte vaan aikaa. Halusin tehdä tästä ytimekkään viestin jonka itse olisin halunnut joskus lukea. Pyrin olemaan mahdollisimman totuudenmukainen. Haluan myös tarjota vertaistukea niille jotka mahdollisesti ovat samassa tilanteessa kuten minä. Tarkoitukseni on siis kertoa omat virheeni joita olen tehnyt, johtopäätökset joihin olen päätynyt ja ohjeet joilla pärjätä kun mieli vetää matalaksi. Koen olevani jo tarpeeksi pätevä tästä aiheesta joten voin jakaa sen mitä olen oppinut. En siis hae sääliä tai oikeastaan hyväksyntääkään vaan antaa kuvan siitä, mitä tunteita ja mutkia sinkkumies käy läpi. Samalla haluaisin herättää keskustelua tästä näkökulmasta ja kuulla muiden kokemuksia.

Itsellä ei ole koskaan ollut vaikeuksia olla yksin ja oikeastaan olen aina hakeutunut tekemään asioita yksin tai pienessä ryhmässä. Tunnen olevani vahvasti introvertti joka on varmasti yksi suurimmista syistä miksi olen päätynyt tähän tilanteeseen, mutta ei varmasti ainoa. Olen aina pyrkinyt panostamaan asioissa laatuun enkä määrään ja näin on myös ollut omissa kaverisuhteissakin. Minulla on aina ollut ystäviä tai ystävä ja osaan arvostaa sitä. En kuitenkaan koe yksin olemista ongelmana vaan yksinäisyys on se jota pelkään. Tässä kontekstissa yksinäisyydellä tarkoitan sitä vastakkaisen sukupuolen läsnäolon puuttumista elämästä ja tämä on se aihe josta haluan puhua.

Oma taustani on varmasti aika peruskauraa. Hiljainen poika alakoulussa joka hoiti opinnot mallikkaasti. Sivusta seuraten kun muut “seurustelivat” ja “alkoivat olemaan”. Uskon, että kaikki muistavat tämän ajan. Kerran discossa tyttö pyysi tanssimaan, mutta minä tyhmänä kieltäydyin kun en pystynyt ennakoimaan sitä äkillistä tilannetta, harmittaa jälkikäteen ja se jäi ainoaksi kokemukseksi siltä ajalta. Yläasteella sama kuvio, mutta sekaan lisätty murrosiän tuoma extra energia ja hormoonit, siis ne luonnolliset. Vastaavasti mielenkiinto tyttöjä kohtaa nousi exponentiaalisesti, mutta ujous söi kaikki teoriatasollakin olleet lähestymisyritykset. Melko paha yhtälö. Tämä turhautuminen tietenkin purettiin tietokoneisiin ja sen ympärillä olevaan toimintaan joka puolestaan johti sen alan suvereeniin hallintaan ja taas sosiaalisten tilanteiden taitojen heikentymiseen. Oli helppoa hallita Counter Strike 1.6:ssa tilanteita, mutta edes nopea katsekontakti ei onnistunut tyttöihin. Itsevarmuutta oli, mutta väärissä asioissa.

Lähin kosketus päinvastaiseen sukupuoleen syntyi liikuntatuntien tanssiharjoituksissa ja joka tähän päivään asti on tuorein muistikuva siitä puolesta. Peruskoulun jälkeen uusiin opintoihin. Siellä tuttu kaava jatkui ja toteutti itseään. Luokan paras oppilas, mutta välitunneilla sai sivusta kuunnella miten kaverit vertaili omia tyttöystävä kokemuksiaan ja rooli jäi lähinnä pään nyökyttelyyn hyväksymisen merkiksi, kuten muka olisin ymmärtänyt aiheesta jotain. Tässä kohtaa muistan tosissani alkaneeni miettimään tätä aihetta tarkemmin.

Koulun jälkeen päätin tehdä unelmastani ammatin. Tässä onnistuin, mutta se vaati taas eristäytymistä muista ja kovaa itsekuria ja jälleen sosiaaliset taidot pysyivät siinä mihin ne esikoulu ajoista jäi. Huomasin, että olin tosi pätevä siinä mitä tein ja siinä isossa osassa oli se aikamäärä mitä pystyin laittamaan itseni kehittämiseen seurustelun sijaan. Tämän voi nähdä hyvänä puolena ja siksi ymmärrän historiassa esiintyviä tiedemiehiä ja heidän heikkoja suhteita naisiin/ihmisiin. Joskin suosittelen välttämään Teslan esimerkkiä kiinnostua puluista naisten sijaan.

Minulla ei siis ole ollut mitään huonoa seurustelukokemusta vaan ongelma on niiden totaalinen puuttuminen. Mietin, että miksi en vaan voi uskaltaa ja mennä puhumaan tytöille kuten muutkin. Halusin kuitenkin kovasti samaa mitä muutkin, mutta en vaan saanut aikaiseksi mitään. Alkuun kyse oli ujoudesta joka kumpusi huonosta itseluottamuksesta joka taas vastaavasti syntyi erinäisistä syistä. Tämä ajan saatossa kasvoi pienestä korokkeesta isoon seinään jonka yli ei pääse ja sen murtamiseen vaaditaan jotain voimaa mitä minulla ei ollut. Ihminen sopeutuu ja se on yleensä hyvä ominaisuus, mutta itse näen yksinäisyyden asiana johon on vaikea sopeutua ilman, että muuttaa radikaalisti elämään suhtautumista. Me olemme kaikki monimutkaisia systeemejä joissa kausaliteetti vaikuttaa pinnan alla. Asioita muuttamalla voidaan saada haluttuja tuloksia, mutta millä hinnalla.

En haluaisi ajatella, että peli olisi menetetty jos ei ole saanut mitään seurustelukokemusta elämän ensimmäisen 25 vuoden aikana, mutta samalla pitää tiedostaa, että ympärillä olevat, mahdolliset naiset omaavat enemmän kokemusta. Nuorempana kokemuksen puute tuskin haittaa, mutta vanhempana se kyllä vaikuttaa merkittävästi jo siihen uskaltaako lähestyä muita ja miehenä on edelleen pakko tehdä se aloite. Tasa-arvo kun ei toimi tähän suuntaan. Jos syystä tai toisesta ei sitten omaa kokemusta niin on melko hukassa. On kuin jalkapäivän väliin jättänyt punttisalilla käyvä tyyppi joka ei jaksa juosta ja jolle on helppo nauraa kun se kompuroi juoksumatolla.

En ole koskaan mielestäni ollut mitenkään täysin toivoton tapaus verrattuna ikäisiini kavereihin, mutta käsittelen tätäkin aihetta tuonnempana. Omalla kohdallani monet asiat pitäisi olla “paperilla” kunnossa kumppanin löytämiselle, mutta tätä pohtiessa olen huomannut miten monimutkainen aihe tämä oikeasti on tai sitten vaan teen siitä sellaisen.

Olen liian kriittinen asioiden suhteen, mukaan lukien itseni. Näen itseni vaan kriittisessä valossa joka vastaavasti heijastuu mielialaan jossa vähättelen itseäni ja omia saavutuksia. Tämä taas on kaikkea muuta mitä pitäisi tuntea jotta voisi lähestyä naisia. Olen käsittänyt, että itsevarmuus korjaa hiukan karummankin ulkomuodon. Vaatimattomuus on suomalaisille tietenkin ominaista, mutta jossain kohtaa menee raja jossa itsensä vähättelemällä saa sen vaikuttamaan joka osa-alueeseen elämässä

Mitä enemmän aiheesta lukee ja etsii muiden kokemuksia, sitä enemmän tuntee olevansa hukassa. On iso määrä termejä, eri ryhmiä jotka harjoittaa tiettyjä elämän oppeja ja kasa “asiantuntijoita” jotka rahastavat “totuudella”. Myönnän, että olen käyttänyt liikaa aikaa näihin, mutta uskon, että joukossa on järkeviä pointtejakin. Tässäkin aiheessa sokeasti yhtä suuntaa seuraamalla voi päätyä huonoon paikkaan.

Olen käynyt jo klassisen kaaren missä otetaan red pill ja “ymmärretään” miten naiset toimii, sitten PUA (Pick Up Artist) teoriaa jolla saadaan äärimmäinen itsevarmuus lähestyä ketä vaan, lasketaan numeroita ja lopuksi laitetaan MGTOW lakki päähän ja kritisoidaan miksi naiset ovatkin ilkeitä ja miten heikossa asemassa mies on tässä kaikessa. Päivän lopuksi sitten luvataan NoFap lupauksia ja toivotaan, että naiset juoksee kadun toiselta puolelta syliin kun aistivat massiiviset testosteronin nousut. Uskokaan kun sanon, että tästä polusta ei jää mitään käteen ja sitä ei kannata kulkea pitkään. Katkeroituminen on yllättävän helppoa, pelottavaa jopa.

Olen myös hyväksynyt vuosia sitten sen, että parisuhteen syntyminen ei ole mikään ihmisoikeus ja kenelläkään ei ole velvollisuutta solmia parisuhteita toisen kanssa. Ihan kuten luonnossakin, kaikki pohjautuu selviytymiseen ja sitä kautta siihen kenellä on mahdollisuus lisääntyä. Me ihmiset vaan olemme saaneet käärittyä aiheen pehmeämpään pakettiin vaikka taustalla jyllää alkukantaiset funktiot. Disney prinsessat ja prinssit ovat luoneet illuusion jostain mitä ei oikeasti ole. Tämän ymmärrettyä näkee asiat objektiivisesta näkökulmasta joka vastaavasti auttaa näkemään omat virheet, syyt ja seuraukset. Miehet ja naiset hakevat tiettyjä piirteitä ja tämän päälle vielä vaikuttaa vallitseva kulttuuri ja sen hetkiset vivahteet. Riippuen myös missä asut, voivat mahdollisuutesi olla hyvät, huonot tai jotain siltä väliltä.

Jokaisen kortit on jaettu kun tänne tullaan, osan pakasta voi pelata elämän aikana, riskillä tai harkiten ja katsoa mihin ne riittää. Päätöksiä pitää tehdä ja niiden kanssa elää ja tämä on mielestäni tärkeää. Syitä yksinäisyydelle voi hakea mistä vaan, mutta enemmän tai vähemmän ratkaisut lähtevät itsestä. Voin vaan jossitella, että missä olisin nyt jos olisi uskaltanut ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennyt juttelemaan tytöille nuorempana, olisinko nyt onnellisempi vai en. Ehkä jonain päivänä koen suuren itseluottamus boostin ja uskallan, ei tässä vielä ikäloppuja olla.

Päätin luonnollisesti käyttää omaa vahvaa elementtiäni ja etsiä seuraa netin kautta. Tutkin aihetta paljon, loin tunnuksia kaikkiin suomalaisiin sivustoihin. Iteroin kuvia, välillä jopa photoshopaten, kokeilin eri tekstejä ja ennen kaikkea olin aktiivinen ja lähetin paljon kohdennettuja viestejä. Harrastin tätä aktiivisesti vuoden verran käyttäen 4:ää eri sivustoa ja tämä ajoittui pre Tinder aikaan. Tunnukset poistin viiden vuoden päästä tästä aktiivisesta kaudesta. Syitä tähän oli monia. Maksuttomat sivustot muuttuivat maksullisiksi, ominaisuuksia karsittiin ja tarjonta oli tosi pientä eikä se ollut aktiivista. Suurin syy lähdölle oli se, että en saavuttanut mitään tuloksia. Arvioin lähettäneeni noi 350 viestiä joista vastauksen sain 10:een. Alueena oli koko Suomi. Näistä kahden kanssa sain pidettyä lyhyen viesti yhteyden, mutta niiden kariuduttua totesin tämän kortin pelatuksi. Näin jälkikäteen katsottuna olin luultavasti liian nuori ja silloin myös nettitreffailu koettiin epämuodikkaaksi ja siitä syystä pienen piirin puuhasteluksi.

Pian tämän jälkeen Tinder tuli kuvioihin. Ajattelin, että vihdoin voin siirtää kaiken oppimani nettitreffailusta Tinderiin ja saada tuloksia. Valitettavasti Tinder korostaa ulkomuotoa yli kaiken jolloin omat pelimerkit loppuivat kesken. En lannistunut vaan olen käyttänyt Tinderiä vuodesta 2015 tähän päivään asti. Alussa aktiivisesti ja sen jälkeen satunnaisesti. Matcheja olen saanut 4 vuoden aikana 25 joista yhden kanssa viestiä vaihtui enemmän kunnes radiohiljaisuus iski päälle. Tinder on hyvä jos satut olemaan siinä 10% miehistä joilla ulkomuoto täsmää naisten ihanteita, muuten olet sitten tuurin varassa. Ne parit viestit jotka sain vaihdettua mukavan oloisen naisen kanssa tuntuivat mahtavilta. Fiilis oli melkoinen ja siihen voisi jopa jäädä riippuvaiseksi.

Nettideittailussa tuntuu pätevän aika samat asiat mitä oikeassakin maailmassa. Itse näen, että ujous ja itsetunnon puuttuminen yhdistettyä jo luontaiseen introvertti -käytökseen tekee minusta näkymättömän. En myöskään kuulu ulkomuodollisesti siihen top kategoriaan. Olen pitkä, sporttinen ja päihteetön eikä minulla ole ongelmia elämässä, mutta tämä taas voi näyttäytyä tylsänä. Tästä syystä en usko nettideittailussa olevan minulle hyötyä, oli alusta/sovellus mikä tahansa ja tästä on jo merkittävä määrä omaa statistiikkaa.

Olen miettinyt monesti voiko olla onnellinen, mutta silti elää yksin. Itse pystyn. Ehkä ennen oli mahdollista eristäytyä muista ja ohjata se energia muuhun. Esimerkiksi munkit (ei leivokset) tekivät tätä ja ymmärrän luostareihin eristäytymisen hyödyt. Tässä ajassa on vaikeampaa toteuttaa samaa ja silti elää maailmassa joka on ärsykkeitä täynnä. En itse pyri tähän ja haluan olla normaali ihminen normaalissa maailmassa.

Järjellä ajateltuna ihmisen pitäisi olla onnellinen jos saa elää terveenä ja katto pään päällä. Olen huomannut, että näin ei kuitenkaan ole. Varsinkin kun elämässä tulee vastoinkäymisiä, mieli vetää yksinäisyyden esille joka taas potkaisee päähän vielä lujempaa. Kaikki elävät olennot pyrkivät lisääntymään ja ihmisellä vielä on läheisyyden tarve ja nämä on vieteistä voimakkaampia joten en usko, että näitä voi koskaan täysin poistaa yhtälöstä. En myöskään halua luopua niistä, koska ne ovat osa ihmisyyttä.

Tässä on ehkä se tärkein “oppi” jonka olen oppinut ja jonka haluan jakaa. Onnellisuuden kannalta on mielestäni tärkeää kokea välillä huonompia aikoja jotta arvostaa hyviä, mutta olla aina sinut itsensä kanssa ja jossain vaiheessa hyväksyä asioita. Elämä on vaikeaa kaikille ja jokaisella on omat kamppailunsa.

Itse pyrin välttämään omassa elämässä kaikkea keinotekoista, koska yleensä se myös vääntää yksinäisyyden esille. Sosiaalinen media, elokuvat/sarjat harvoin tuo hirveästi elämään, mutta niistä irti päästäminen tuo paljon etuja. Se aika minkä olen käyttänyt yksinäisyyden kanssa painimiseen olisi voinut käyttää paremmin. Sillä vaivalla olisi oppinut vaikka uusia kieliä tai kehittämään omaa osaamista muilla alueilla. On turha kokea kateellisuutta niitä kohtaan jotka ovat löytäneet jonkun vierelleen vaan kääntää se ihan toiseen suuntaan ja välttää joka tilanteessa vikojen etsimistä muista. Meillä kaikilla on tietty määrä tunteja ennen kun kellokortti leimataan viimeisen kerran joten mieti mistä saat parhaimman hyödyn. Itsesi kehittämisestä vai turhasta murehtimisesta. Itse koen löytäneeni tasapainon asioiden väliltä ja toivon sitä myös muille.

EDIT! Suuri kiitos kaikille kommentoijille! Ajattelin, että summaan tämän kaiken palautteen. Itselle tuli yllätyksenä se, että tämä aihe kosketti näin monia, tavalla tai toisella. Se on samalla rohkaisevaa tietää, ettei ole yksin asian kanssa, mutta toisaalta isossa mittakaavassa huolestuttava asia. On hyvä nähdä, että monet ovat sinut asian kanssa, mutta luulen silti, että monilla tulee hetkiä jolloin asia vaivaa. Tärkein on edelleen mielestäni se, että tiedostaa sen tunteen ja mistä se tulee, miksi tilanne on niin ja mitkä ovat syyt. Tämän jälkeen voi tehdä valintoja terveeltä pohjalta. Korjata ne syyt ja katsoa eteenpäin tai vaan hyväksyä tilanne ja löytää ne asiat elämästä josta saa tyydytystä ja hyväksyntää jos sitä kaipaa elämäänsä. Kaikessa myös välttää katkeroitumista ja syiden ulkoistamista muille.
Vaikka oman postauksen tarkoitus olikin vaan kertoa oma tarina ja aloittaa keskustelua aiheesta niin kommenttia tulikin melkoinen määrä ja ihan konkreettisia vinkkejä joista osasta itse olen jo ottanut kopin ja joista osaa on tarkoitus soveltaa tulevaisuudessa, kun saa pohjalle enemmän onnistumisia. Olin tavallaan hyväksynyt tilanteeni ja siinä mielessä heittänyt hanskat santaan, mutta kaikki vertaistuki ja vinkit loi sitä toivoa vielä tulevasta. Sain vahvistuksia omille fiiliksille, mutta myös uutta näkökulmaa moneen asiaan. Omalla kohdalla varmaan keskeisimmät ovat se, että näkee naiset ihmisinä siinä missä muutkin, aloittaa tarpeeksi matalalta ja kehittää sitä kautta rohkeutta toistojen kautta keräten onnistumisia ja varsinkin epäonnistumisia, koska niistä oppii. Samoin siirtää sitä focusta pois Tinder maailmasta oikeaan maailmaan ja arkisiin asioihin.
Parit pointit jotka heräsi kun luin kommentteja. Maksullinen puoli on varmasti ratkaisu monille, mutta mietin sitä, että voiko sillä myös olla niin paljon negatiivisia vaikutuksia jolloin se nettotulos jää negatiiviseksi tietyille ihmisille, lähinnä itseni kaltaisille joiden prioriteetissä se puhdas seksi ei ole ykkösenä vaan halu tuntea se toinen ja viettää aikaa, vaihtaa ajatuksia ja katsoa mihin se etenee. Tässä yhtälössä se tieto, että toinen on siinä vierellä vaan puhtaasti rahasta rikkoo fiiliksen vaikka se tietenkin on sen toisen oma päätös eikä ketään pakota tätä henkilöä. En sano etteikö tästä olisi hyötyä saada kokemuksia ja varmuutta siihen kun kohtaa jonkun joka on oikeasti mukana ilman tuntiveloitusta. Jokainen tietenkin pohtii omalta kohdaltaan, mutta tässä oli oma näkemys asiaan.
Toinen pointti jonka huomasin toistuvan oli ulkomaiset naiset. Olen jonkin verran aiheesta lukenut ja miten länsimainen mies nähdään eri kulttuureissa. Siinäkin on etunsa ja ihan validit syyt laajentaa skaalaa. Helposti tämän aiheen käsittää siten, että 50+ vuotiaat miehet lähtevät Aasian suuntaan hakemaan seuraa. Ei tietenkään kyse ole aina seksiturismista ja tuskin ketään nyt suoranaisesti tätä tarkoittikaan. Lähtökohtaisesti pidän siitä ideasta, että matkustamalla saa paremman käsityksen asioista ja mahdollisesti siinä samassa tutustuu uusiin ihmisiin ja se vastapuoli voi nähdä mielenkiintoisena sen mikä taas täällä nähdään tylsänä. Tässäkin aiheessa itselle herää samoja kysymyksiä mitä maksullisesta seurasta. Jos joku oikeasti ja aidosti haluaa viettää aikaa ja tutustua, olisi se optimaalinen tilanne. Jos taas motiivina on raha jonka mahdollisesti varakas länkkäri voisi tuoda kyseisen naisen elämään niin siinä kohtaa, ainakin omalta osalta miettisin asiaa uudestaan.
Tinder tuntuu jakavan myös mielipiteitä. Osa on sitä vastaan, osa näkee sen potentiaalisena ja osa ei edes halua koittaa. Näin siis kärjistettynä. Itse näen, että zumpailen näiden ääripäiden välillä, mutta tiedostan kuitenkin ne tietyt faktat. Tästäkin aiheesta tuli paljon hyviä vinkkejä ja molemmilta sukupuolilta. Tinderin kohdalla olen aina nähnyt ja näen edelleen ongelmana tai vahvuutena, riippuen henkilöstä sen ulkomuotoon keskittymisen. Tietenkin nykymaailma on hektinen jolloin visuaalisina otuksina voimme nopeasti käydä läpi tarjontaa, mutta tässä jalkoihin jää itseni tyyliset miehet. Yleensä mitä enemmän on valinnanvaraa, sitä ahdistavampaa ihmisille on vaikka olisi siellä valitsemis puolella kuten naiset. Kommenteissa tuli paljon vinkkejä joilla parantaa omia mahdollisuuksia, mutta vaan tiettyyn rajaan asti. Onneksi yleensä nämä ohjeet myös antavat sisältöä elämään ylipäätään kuten ulkomuodosta huolta pitäminen jolloin se on win & win. Yksi vinkki jonka huomasin itse hetki sitten on se, että on mielenkiintoista katsoa millaisia profiileja miehillä on Tinderissä, koska niitä vastaan kilpailet. Tämän ei saa antaa lannistaa vaan lähinnä sitä kautta näkee yleiset trendit ja kaavat joita käyttää tai välttää jos haluat erottua joukosta. Sama toimii Badoossa jota olen testaillut myös, mutta huonolla menestyksellä.
submitted by HowToPressASpaceBar to Suomi [link] [comments]


2019.04.12 11:57 Scantis Mörön loitsu

Heräsin tyhjästä Talosta . Talo oli vanha, ränsistynyt, sekä homeinen. Oli pimeää, enkä nähnyt juurikaan eteeni. Nousin ylös sängystä ja lähdin kohti ovea, ovi oli pikkuisen auki, kun olin aukaisemssa sitä, se liikkui hyvin hitaasti auki , naristen. Ajattelin, että oven toisella puolella olisi jokin, joten aukaisin oven varvoasti ja kurkistin oven taakse,mutta siellä ei ollut mitään.
Lähdin huoneesta ja kävelin käytävällä. Käytävä oli homeinen, väritön, sekä hyvin synkkä. Askeleeni kaikui käytävällä ja talo piti omanlaisia ääniä. Kävelin melkein käytävän päähän asti, kunnes alkoi kuulua kahden ihmisen supinaa. Pysähdyin ja palasin takaisin huoneeseen oven taakse katsomaan, mitä tapahtuu. Huoneessa oli tiuhti ja viuhti piilottamassa matkalaukkua ja he vaikuttivat olevan peloissaan. Kun astuin huoneeseen, molemmat alkoivat huutamaan " Älä jäädytä meitä" Ihmettelin, mitä he tarkoittavat ja kysyin mitä tarkoitatte. Tiuhti ja viuhti vaikuttivat olevan helpottuneita ja saivat sanottua "Ulkona on kylmä, sulje ovi"
Jäin miettimään tuota lausetta, mutta en tajunnut mitä he voisivat tarkoittaa. Tässä unessa siis en jostain syystä tiennyt koko möröstä mitäään, vaikka tiesin muumeista, mikä oli outoa. He kysyivät, ovatko muumit vielä talossa ja kysyin olenko muumitalossa. He nyökkäsivät ja kun aloin katsomaan huonetta, mietin, että onko tämä muka muumitalo, vanha ja ränsistynyt? Lähdin alakertaan katsomaan, josko muumit olisivat siellä. Tiuhti ja viuhti vaikuttivat olevan outoja, eivät omia itseään.
He istuivat keittiön pöydän ääressä ja olivat vakavan näköisiä. Menin kysymään, miksi olen täällä ja onko muumilaakso oikeasti olemassa. Muumipappa vastasi, että muumilaaksoon pääsee vain, jos oikeasti uskoo muumeihin. Olin tietenkin innoissani, mutta pettynyt muumitalon näöstä. Nuuskamuikkunen tuijotti minua intensiivisesti ja kysyi, oletko nähnyt sen. Jäin katsomaan muikkusta ja kysyin minkä? Muikkunen käänsi katseensa muumipappaan ja molemmat oli huolestuneen näköisiä. " Et siis tiedä täällä vallitsevasta hirviöstä?" Minua alkoi pelottamaan ja kysyin mikä hirviö? Muumipappa nousi tuolista ja käveli luokseni, hän laittoi käden olalleni ja alkoi selittämään.
" Ennen vanhaan lapset pääsivät matkustamaan unesta muumilaaksoon, jos vain uskoi meihin. He pääsivät viettämään aikaa kanssamme, pitämään hauskaa ja matkustamaan ympäri muumilaaksoa. Yksi alue oli kuitenkin kielletty. Yksinäiset vuoret. Yksinäisillä vuorilla vaelsi Mörkö. Vaarallinen hirviö. Vaikka meistä koskevasta sarjassa lapset tiesivät möröstä, meidän maailmassa heidän muistinsa pyyhityti möröstä, koska se aiheutti monissa traumoja. Mörkö pysyi omalla alueellaan ennen, mutta ajan myötä mörkö tuli katkeraksi. Mörkö oli yksinäinen eikä halunnut enää olla yksin, hän ei halunnut kunnioittaa sopimusta, että mörkö ei saisi tulla muumilaaksoon. Aluksi mörkö tuli rajojen yli ja lapset saivat elinikäisiä traumoja kokemastaan. Me käskimme mörköä menemään pois ja noudattamaan sopimusta. Vastineeksi annoimme mörölle smaragdin ja mörkö oli tyytyväinen.
Eräänä päivänä tänne tuli kaksi lasta, tiuhti ja viuhti. Aivan, tiuhti ja viuhti olivat ennen lapsia teidän maailmasta. Kaikki sujuivat hyvin, kunnes tiuhti ja viuhti halusivat lähteä yksinäisille vuorille. Me kielsimme menemästä sinne, koska vuorilla eksyy helposti. He eivät kuitenkaan kuunnelleet meitä, vaan lähtivät vuorille. He olivat löytäneet luolan, jossa mörkö asui ja löysivät smaragdin. He ottivat smaragdin, mutta silloin mörkö ilmestyi ja he lähtivät pakoon. He tulivat takaisin ja kertoivat tapahtuneesta. Kehotimme palauttamaan smaragdin, mutta he eivät halunneet. Me jouduimme lähettämään tiuhtin ja viuhtin, sekä smaragdin takaisin omaan maailmaansa.
Kun tiuhti ja viuhti olivat lähteneet, mörkö saapui muumilaaksoon ja oli todella vihainen. Me yritimme tehdä yhtä sun toista sopimusta, mutta mikään ei kelvannut. Mörkö alkoi metsästämään sen jälkeen tänne tulleita lapsia. Kun tarpeeksi monta lasta oli kadonnut, yhteys tähän maailman katkesi, emmekä ole nähneet lapsia täällä sen jälkeen. Mörkö oli rakentanut salaista loitsua, että kun tarpeeksi monen lapsen pelkoa saa jäädeytettä, hän voisi loihtia niistä loitsun, jonka avulla yhteys tämän maailman ja oikean maailman väliin palautuisi. Ongelmana vaan olisi että mörkö pääsisi teidän maailmaan, hakemaan smaragdin.
Mörkö siis alkoi vaanimaan muumilaaksossa lapsia ja olemme taistelleet mörkö vastaan vuosia. Mörkö väijyi talomme nurkilla kaapaten lapsia, kunnes menimme noidan puheille, noita oli tarkkailut mörköä ja arvannut mörön suunnitelman, kun hän oli varastanut noidalta loitsukirjan. Noita tarvitsi kuitenki meidän apua, eikä yksin uskaltanut nousta mörköä vastaan. Yhdessä me meidän rakkaudella ja noidan avulla katkaisimme yhteyden teidän maailmaan. Mörkö ei ollut tyytyväinen. Siitä päivästä lähtien, muumilaaksossa ei ole ollut kesää. Mörkö tuli joka päivä tarkastamaan talon joka nurkan ja kerran hän raivostui niin, että nipsu ei ole enään meidän keskuudessamme. Me olemme luvanneet suojella lapsia, hinnalla millä hyvänsä.
Hämmästyin muumipapan kertomasta tarinasta ja sanoin, että yläkerrassa oli tiuhti ja viuhti. Muumit katsoivat toisiaan ja lähtivät äkkiä yläkertaan. He avasivat oven ja alkoivat heti kysymään miten he olivat päässeet tänne. He vastasivat, että he olivat menneet nukkumaan ja nähneet normaalisti unta, kunnes mörkö oli ilmestynyt uneen ja sen jälkeen he olivat heränneet täältä ja vähän sen jälkeen he näkivät minut. Kaikki olivat huolestuneita, eikä tienneet mitä tehdä. Kysyin minkälainen mörkö on, mutta kukaan ei oikein halunnut vastata. Muumipeikko sanoi " Täällä muumilaaksossa mörkö on aivan erilainen, kuin meistä tehdyssä sarjassa". Aloin pelkäämään, minulla ei ollut mitään hajua, minkä näkönen mörkö on, kun en muistanut mörköä edes muutenkaan.
Me aloimme miettiä mitä me tehdään, kunnes hiljaisuus rikkoontui. Mörkö oli tulossa päivittäiselle kierrokselle. Muumipappa neuvoi meidät välittömästi kellariin piiloon. Tulimme yläkerrasta alas olohuoneeseen ja muumipappa alkoi tarkkailemaan ikkunasta. Muumipappa käski menemään keittiön johtavasta luukusta kellariin. Minä en halunnut mennä, olin toisaalta peloissani, mutta toisaalta utelias näkemään, millainen mörkö oli. Pappa sanoi, että minun olisi viisasta mennä piiloon, sillä jos mörkö saisi minut kiinni, hän saisi mahdollisuuden päästä meidän maailmaan, ja kun tiuhti ja viuhti ovat täällä mörkö ei lopeta, ennenkuin löytävät heidät, eikä hän voi löytää. Katsoin ikkunasta ulos ja näin kuinka kaukana maisemassa taivas muutti väriä, mörkö oli lähellä. Mörön märinä voimistui ja itseäni alkoi pelottaan niin, että päätin lähteä kellariin.
Menimme kellariin ja menin piiloon laatikkoon sisälle ja muumipappa naulasi laatikon kiinni. Laatikossa oli kuitenkin pieni reikä, josta näin läpi. Muumipappa palasi olohuoneeseen ja hetken aikaa oli hiljaista. Tiuhti ja viuhti supisivat laatikossaan, kunnes kuului kuinka ovi pamahti auki. Tiuhti ja viuhti lopetti supinan. Mörkö alkoi liikkumaan talossa ja askeleet valtasivat hiljaisuuden. Mörkö astui keittiöön ja yhtäkkiä askeleet pysähtyi. Kuulin kuinka mörkö nuuskutti ja silloin hän alkoi karjumaan kovaan ääneen, avasi lattialuukun ja ryntäsi kellariin. Hän oli ilmeisesti haistanut meidät. Näin kuinka mörkö tuli kellariin laatikossa olevasta reiästä ja muumipeikko oli oikeassa, mörkö ei näyttänyt yhtään samalta mitä meidän maailmassa. Mörkö näytti suurinpiirtein tältä.
Mörkö vaelsi kellarissa ja nuuskutti. Pappa, Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen tulivat perässä. Mörkö kysyi. "Onko täällä lapsia" Pappa vastasi, että ei, täällä ei ole ollut lapsia vuosikausiin, kyllähän sinä sen tiedät. Mörkö käänsi katseensa pappaan ja sanoi " Täällä haisee tiuhti ja viuhti, kerro missä he ovat tai jäädytän teidät kaikki" Pappa oli hätäänytyt, eikä keksinyt mitään, mitä sanoa, kunnes mamma tuli kellariin ja sanoi "Minä löysin viime viikolla tiuhdin ja viuhdin matkalaukun, he ovat jättäneet sen tänne" mamma oli tuonut matkalaukun yläkerrasta, kun mörkö oli tullut kellariin. Mörkö katsoi mammaa ja vastasi " Missä smaragdi on" Mamma kohautti olkapäitä ja sanoi "Tiuhti ja viuhti ovat vieneet sen mukana, kyllähän sinä sen tiedät".
Mörkö oli turhautuneen näköinen. Hän ei halunnut uskoa tuota selitystä, mutta hänen oli pakko. Mörkö oli lähdössä pois, mutta Tiuhti tai viuhti päästi aivastuksen. Mörkö kääntyi ja oli menossa kohti tiuhdin ja viuhdin laatikkoa. Mörkö oli avaamassa laatikkoa, väänsi laatikon auki, mutta juuri kun laatikko narahti, noita tuli kellariin ja loihti mörön paikalleen. Noita huusi, että ottakaa Tiuhti ja viuhti ja tulkaa mukaani. Pappa avasi laatikon ja kun näin mörön, jähmetyin paikalleni, se oli iso, pelottava ja näin kuinka hän tuojitti minua, vaikka ei pystynyt liikkumaan. Mörön silmistä näki, kuinka vihainen hän oli.
Lähdimme muumitalosta kohti noitametsää, noidan johdatuksella. Noita alkoi selittämään kuinka oli aistinut meidän tulon. Hän selitti "Mörkö on keksinyt keinon miten saa teidät tänne mailmaan, hän on uhrannut kaikki jäädytetyt lapset, joiden tarkoituksena oli tehdä loitsu, miten päästä teidän maailmaan. Hän löysi keinon miten tuoda teidät tänne. Mutta minä keksin keinon, miten saamme mörön loihdittua pois takaisin yksinäisille vuorille ja saada kaikki takaisin. Meidän pitää tehdä smaragdiin loitsu, ja antaa smaragdi mörölle, antakaa se smaragdi tiuhti ja viuhti ".
Mamma sanoi, että oli piilottanut smaragdin, kun mörkö tuli sinne ja haistoi tiuhdin ja viuhdin. Noita sanoi, mörön liikkumattomuus loitsu pitäisi vielä tehota ja että minun pitäisi hakea smaragdi, jos liikumattomuus loitsu on haihtunut, koska mörkö ei tunne hajuani. Sanoin, etten uskalla mennä sinne, en varmana mene. Noita vaan sanoi, että sinun on pakko. Metsän keskellä noita pysähtyi ja alkoi loihtimaan, Tiuhti ja viuhti lähetettiin takaisin minun maailmaani. " Sinun on pakko, olet ainoa mahdollisuus. Mutta muista, jos mörkö saa sinut kiinni, hän lähtee etsimään tiuhtia ja viuhtia teidän maailmaan, ja se merkitsee kaikille lapsille loppua ".
Muumipappa ja muumipeikko rohkaisi minua ja kertoi, että kyllä minä pystyn siihen. Nyt mamma sanoi "Minun tarvitsee kertoa yksi juttu...smaragdi.. Se on vieläki matkalaukussa, kellarissa, missä mörkö on..Mietin, että paras jättä se matkalaukkuun, ei mörkö sieltä tajua sitä katsoa, jos matkalaukku on minulla.. " Nielaisin palan kurkusta ja rohkaisin itseäni. Minun oli mentävä muumitaloon, yksin, pelko siitä, että mörkö voisi saada minut kiinni. Lähdin kohti muumitaloa, matkalla mietin strategioita, mitä tekisin eri tilanteessa.
Saavuin muumitalon eteen, keräsin rohkeutta vielä hetken ja avasin hiljaa ja varovasti oven. Ovesta kuuluva narina kaikui tyhjässä muumitalossa ja pelkäsin, että mörkö kuulee sen. Kävelin varovasti, varpaillani muumitaloa ympäri, katsoen, ettei mörkö yllätä minua mistään suunnasta, jos mörkö olisi vapautunut loitsusta. Pääsin keittöön ja lattialuukun päällä oli kiva, minkä muumipappa oli ilmeisesti jättänyt siihen. Mietin, että huh, mörkö on vielä loitsun vallassa, kun ei ole tullut kellarista. Helpottuneena avasin nopeasti luukun ja kapusin alas.
Olin oikeassa, mörkö oli kellarissa paikoillaan loitsun pauloissa, matkalaukku muutaman metrin päässä. Kävelin hiljaa mörön ohi. Mörkö oli todella pelottavan näköinen ja se vain tuijotti tyhjyyteen silmillään. Pääsin matkalaukun luokse ja avasin matkalaukun varmistaakseni, että smaragdi oli varmasti siellä. Raotin matkalaukkua ja sieltä tuleva hohde varmisti, että siellä se on. Käänsin päätä varmistaakseni, että mörkö olisi vielä loitsussa. Otin matkalaukun syliin ja käännyin lähteäksi pois, mutta.. Mörön silmät oli kääntynyt suoraan minua kohti. Minä vain jähmetyin katsomaan noita silmiä. Sitten tajusin, että loitsu oli varmaan raennut ja aloin panikoida, mutta mörkö ei liikahtanutkaan.
Olin hämmentynyt. Lähdin kävelemään kohti mörköä varovasti. Katsoin suoraa mörköä silmiin ja koko ajan olin varuillani, koska mörkö liikkuisi. Askeleeni olivat hitaita ja varovaisia, sekä mörön katse oli vanginnut minut tuijottamaan tuota hiviöitä suoraan silmiin. Minun syke nousi metri metriltä, kun yritin ohittaa mörköä. Pääsin mörön vierelle ohittaakseni hänet ja kun olin ohittanut, otin välittömästi juoksuaskeleet ja silloin mörkö kääntyi ja alkoi huutamaan niin kovaa, että kaaduin lattialuukulle menevissä rappusissa.
Nousin ylös ja katsoin taakseni, mutta mörkö ei ollut enää siinä. Hieroin silmiä ja mietin, mitä. Eihän mörkö voinut noin vaan kadota. Avasin varovasti lattialuukun ja tähylin kansi vähän auki, ettei mörkö vaanisi jossain nurkassa. Kun pääsin keittiöön, huomasin, että ulko-ovi oli auki. Olin hämilläni, koska ei mörkö voinut ohittaa minua missään kohtaa. Lähdin kävelemään kohti ulko-ovea, varmistin, ettei mörkö olisi oven takana, kummallakaan puolella. Laitoin ulko-oven kiinni ja silloin mörkö ilmestyi sisäpuolelta ulko-ovessa olevaan ikkunaan.
Lähdin välittömästi juoksemaan pois, katsoin taakseni, mutta mörkö vain seisoi ulko-oven edessä, hymyili, eikä lähtenyt perään. Pysähdyin ja jäin katsomaan mitä mörkö oikeen aikoi. Mörön käsi tuli mörön takaa ja siinä se oli. Smaragdi. Katsoin matkalaukkuun ja siellä oli vain joku timantti. Mörkö oli vaihtanut ne tarkoituksella. Mitä mörkö oikein aikoi? Miksei hän napannut minua ku olisi voinut? Mörkö avasi suunsa ja sanoi " Jos uskallat tulla eteeni, saat smaragdin " mietin, etten todellakaan mene, mörkö huijaa aivan varmasti. Mörkö alkoi kävelemään minua kohti ja aloin panikoida. Mietin, että tarvitsen tuon smaragdin, en voi vielä luovuttaa sitä mörölle.
Mörkö jatkoi kävelemistä, kunnes pysähtyi ja asetti smaragdin maahan, eteensä. " Tule vain, en minä sinulle mitään pahaa tee ". En tiedä miksi, mutta aloin kävelemään kohti mörkö. Mörkö vain hymyili ja hymy leventyi koko ajan, mitä lähemmäksi tulin. Olin nyt parin metrin päästä smaragdista ja mörkö alkoi nauramaan. Pelästyin ja otin pari askelta taaksepäin. Mörkö nauroi kuin hullu, kunnes yhtäkkiä se lopetti ja alkoi katsomaan minua vihaisesti. " Sinua on huijattu, eivät noita ja muut tarvitse smaragdia loitsuun, vaan sinut. Ne lähettivät sinut tänne, jotta saisin sinut ja saisin tehtyä loitsun, sekä lähdettyä pois muumilaaksosta. He ovat suunnitelleet tätä pitkään, he saivat sinut tänne maailmastasi loitsulla, jotta he voisivat uhrata sinut, he haluavat minusta eroon, että voivat elää täällä rauhassa. Me sovimme tämän kaiken yhdessä. Ei minua kiinnosta smaragdi, vaan tiuhti ja viuhti. He eivät pelkästään varasteet smaragdia. He tappoivat minun veljeni varastessaan smaragdia.
Huusin, etten usko sinua. Mörkö sanoi " miksi luulet, että sinut lähetettiin yksin, sen takia, etten tunne hajuasi? Hah, kyllä minä sinun hajusi haistoin jo aluksi, he lähettivät sinut siksi, että pääsisi sinusta eroon ". En halunnut uskoa mörköä, ei tämä voinut olla totta. " Ota vain smaragdi ja mene muumien luokse ja katso miten he reagoivat. He keksivät varmasti syyn lähettää sinut takaisin tänne. Aloin tulemaan vihaiseksi muumeille, lähestyin smaragdia ja sain laitettua sen matkalaukkuun. Käännyin poispäin ja näin mörön nyt edessäni. Mitä, katsoin taakseni ja mörkö oli myös siellä? Mörkö alkoi taas nauramaan " Haha huijasin sinua, veljeni on elossa, miksi luulit ulko-oven olevan auki kun tulit tänne, ? Me saimme yhdessä sinut ansaan. Nyt on minun aikani "
Möröt alkoivat lähestyä minua mutta olin tarpeeksi nopea ja pääsin pakoon. Juoksin niin lujaa kuin pystyin ja mörköjen märinä jäi takseeni kuin kauhumusiikki. Pääsin noitametsään. Oli jo todella pimeää enkä nähnyt juurikaan eteeni. Otin smaragdin laukusta, jotta se voisi tuoda valoa ja se toikin. Kävelin metsässä kunnes tajusin, että olen eksynyt. En tiennyt yhtään, mihin suuntaan kävellä. Kaikki näytti niin samalta. Aloin panikoida ja paniikin vallassa vain kuljin ympyrää. Lopulta uuvuin ja jäin itkemään maahan. Minulla ei ollut mitään toivoa. Itkin, kunnes kuulin rasahduksen lähellä. Käänsin välittömästi pääni rasahduken suuntaan. Nyt rasahdus kuului takaani. Käänsin pääni taakse ja huomasin pimessä mörön silmät ja suun. Pelästyin valtavasti ja lähdin äkkiä juoksemaan toiseen suuntaan, mutta törmäsin mörön veljeen. Kaaduin maahan ja mörön veli otti matkalaukun ja mörkö nappasi minut kiinni. Mörkö sanoi " Vihdoin on minun aikani "
Heräsin ja olin helpottunut, että se oli vain unta. Nousin ylös ja avasin huoneeni oven. Tein aamupalaa normaalisti, söin ja lähdin kohti koulua. Oli talvi ja pimeää heti aamusta. Menin kellariin hakemaan polkpyörääni. Kun pääsin kellarin alkoi tuttu musiikki soida. Pelästyin ja laitoin kellarin valot päälle ja mörkö seisoi edessäni " Minun aikani ".
Nyt heräsin oikeasti ja olin tosi sekaisin. Tein aamupalaa normaalisti ja lähdin kohti koulua. Olin menossa kellariin hakemaan pyörääni, mutta pelkäsin, että mörkö oli siellä. Tänä aamuna siis kävelin kouluun.
submitted by Scantis to Suomi [link] [comments]


2018.02.27 12:37 vastarintaonvapautta Kansallissosialismi - NYT [Pienimuotoinen novelli joka esittelee syyttä halveksitun ja mustamaalatun demokraattisen ja aidosti tasa-arvoisen aatesuuntauksen todelliset tavoitteet]

Törmäsin tämmöseen hienoon tarinaan jossa kuvaillaan tulevaisuuden ihanneyhteiskuntaa. Mielestäni /suomen ja muidenkin tulisi lukea se jotta tietävät millaista yhteiskuntaa kansallismieliset patriootit todellisuudessa yrittävät rakentaa sen sijaan että uskoisivat vasemmistolaisten ja globalistien valheita aatteesta. Kaikki krediitti "NOX":lle tämän kirjoittamisesta.
Osa 1:
Koulujen lähellä metsässä näkyy erilaisia temppuratoja. Sinne on kokoontunut myös Virvatulet-nimisen päiväkerhon lapsia. Päiväkerhossa lähiseudun lapset viettävät noin neljä tuntia päivässä. Kaupungissa ei ole päiväkoteja vaan ainoastaan kerhotoimintaa. Jos lapset tarvitsevat pidempiaikaista hoivaa yhteiskunnalta, lastenhoidon piiritoiminnan naiset hoitavat heitä. Se on myös yksi monista paikoista, jossa naiset suorittavat yhteiskuntapalveluksen velvollisuutena omaa maataan kohtaan. Se vastaa miesten pakollista asevelvollisuutta.
Koulu päättyy ja lapsia ryntää valtavasti ulos. Tytöillä on yllään hameet ja pojilla housut näin kesäaikaan, mutta myös ulkoiluvaatteita näkyy lasten päällä. Joku on onnistunut hyppimään kuralätäkössä matkalla kohti suojatietä. Lapset huomaavat lopulta väistää minua, kepin kanssa kulkevaa vanhempaa naista.
Opettaja huutaa lujaa lasten perään ja tuo juosten jonkun unohtaman takin. Lapset ryhmittyvät suojatien viereen ällistyttävän suoriksi riveiksi. Joku innostuu laulamaan reippaasti ja muut liittyvät mukaan. Liikenteenohjaaja komentaa lapsia olemaan hiljaa heidän ylittäessään suojatietä ja kehottaa heitä väistämään muita kulkijoita. Seuraani liittyy valkoiseen mekkoon pukeutunut nuori nainen, jolla oli sähköavusteisen pyörän takatarakan laatikossa ostoksia. Hänen nimensä on Ella.
Ruokakaupat muistuttavat täällä toreja, ja niistä toimitetaan ruokaa suoraan koteihin. Kasviksia on tarjolla valtavasti, ja kaikki ruoka on pääosin luonnonmukaisesti tuotettua tavallista kotiruokaa. Valkoista vehnää ja sokeria sisältävää teollista valmisruokaa ei juuri näy. Virvoitusjuomat ja makeiset eivät hallitse kaupan hyllyjä, ja ne on valmistettu mahdollisimman luonnonmukaisesti. Löytyypä kaupungista myös ihan perinteisiä ompelimoja ja kotimaisena työnä tehtyjä vaatteita sekä kenkiä. Tavarat aina huonekaluista tekstiileihin on valmistettu kestämään kulutusta.
Ella kertoo, että hänellä on kotona erikokoisia TV-näyttöjä ja mukanaan älypuhelin, kun ihmettelin, myydäänkö niitä kaupungissa lainkaan. Kuulemma älylaitteiden räpläämiseen ei kuluteta liikaa aikaa, sillä valtio kannustaa liikunnalliseen elämäntapaan ja jokaisella on töitä tehtävänä. Uusinta uutta ovat edistyneet hologramminäytöt. Mitä ihmettä Suomessa oikein tapahtuu? Ovatko hipit valloittaneet maan?
Ellan kolme lasta ovat päiväkerhossa noin neljä tuntia päivässä. Ella kertoo olevansa mausteiden pienviljelijä ja rivitaloalueella on viljelypalstoja. Hänen miehensä Onni on töissä telakalla. Pian lähiöiden takana sijaitsevat maataloustuotannon alueet, joissa ainoa sallittu tuotantotapa on luomutuotanto. Ihmisiä asuu paljon maaseudulla tai maaseutumaisissa kaupungeissa. Ella tekee välillä vapaaehtoistyötä kaupungin juna- ja metroasemilla, joissa törmää muutamiin vaikeissa perheolosuhteissa oleviin nuoriin sekä alkoholisteihin. Ellan ystävätär Freya on koulutukseltaan fyysikko ja hän tekee pidempää päivää etenkin nyt, kun lapset ovat jo vanhempia. Freyan miehen työpaikka on Pohjoismaisessa Liittoumassa maanpuolustuksen parissa.
Kysyn Ellalta, mistä ihmeestä täällä voi ostaa tupakkaa tai alkoholia? En löytänyt niitä isosta ruokakaupasta. Alkoholi- ja tupakkamyynti löytyvät sittenkin kaupan takaosasta, ja sen eteisen täyttävät värikkäät julisteet. Niissä lukee iskulauseita: Liity jo tänään vanhempien herrojen maastoklubiin! Modernia kansantanssia Liekkiö-salissa! Tapanilan radalla ammutaan taas tiistaisin! Tee velvollisuutesi ja ompele villasukat naapurisi ikäihmiselle! Ja niin edelleen.
Kiinnitän huomiotani erityisesti autoteiden ja rakennusten hyvään kuntoon, mutta toisaalta myös ihmisten asiallisuuteen, työteliäisyyteen ja käytännöllisyyteen. Joku auttaa vanhuksen kadun yli ja juttelee tämän kanssa samalla kysellen tämän vointia. En näe kenelläkään muoti- tai merkkivaatteita, vaan katukuva on kuin ripaus modernia hippeilyä, armeijatyyliä ja univormuja sekä rentoa siistiä pukeutumista. Muutamilla naisilla on yllään jonkinlainen moderni versio kansallispuvusta.
Kaupungissa näkyy monenlaista arkkitehtuuria ja vanhoja rakennustyylejä on otettu rohkeasti uusiokäyttöön. Joku on keksinyt rakentaa Rooman Pantheonia muistuttavan kirjaston, jonka ohessa toimii lääkärin vastaanotto. Kaupunkikuvaa hallitsee vehreys, ja jopa muutama kahvila näyttää kasvihuoneelta.
Pyöräkaista päättyy kävelykatuun, mutta vaaleansinipunainen viiva kulkee aivan keskeltä promenadia. Katuun on piirretty lastenvaunujen kuva. Alue on vaunujen ja rattaiden määrään nähden tarpeellinen. Nyt näkyy modernia arkkitehtuuria ja rakennusten koko kasvaa. Lippurivistöt alkavat hallita katuja ja vanhan ostoskeskuksen ja epämääräisen torin vanhaa aluetta hallitsee linnakkeen näköinen rakennelma. Sen muuri on kuin Suomenlinnan vanhaa kivimuuria nurmikoiden keskellä ja valtava teräksinen rakennuskompleksi alueen ydin.
”Isäni vitsaili, että se olisi pitänyt rakentaa pyramidin muotoiseksi ja sai sen jälkeen miltei turpaansa kerholla”, joku sanoo äkkiä vieressäni. ”Hän eli sittemmin Hampurin anarkistien yhteisössä. Kun tukirahat loppuivat, idea autonomisesta vapaakaupungista lakkasi viehättämästä.” Vieressäni olevalla miehellä on siistit vaatteet yllään. Tukka on ajeltu lyhyeksi ja takissa on hihamerkki, joita näkyi myös kaupungin katukuvassa. Hän kertoo työskentelevänsä senaatissa tiedotustehtävissä.
”Mikä tuo suuri linnoitus on?”, kysyn mieheltä tilaisuuden tullen. ”Se on muistomerkki vapauden puolesta taistelleille”, mies vastaa. Vasta nyt älyän katsoa tarkemmin valtavan kokoisia hologrammimaisia valonäyttöjä, jotka on pystytetty linnakkeen sisääntuloteille. Niissä pyörii kuvaa historiallisista tapahtumista. Lopuksi näyttöön jää teksti ”Kansallissosialistinen Suomi 20 vuotta”. Hymyilen hetken, mutta sitten miehen sanat uppoavat tajuntaani koko voimallaan. Muistomerkki vapauden puolesta taistelleille. Kaikki eivät ole enää juhlimassa uuden yhteiskuntajärjestyksen merkkivuotta. Elämä on kulkenut eteenpäin ja uudet sukupolvet elävät nyt modernin kansallisuusaatteen, modernin kansallissosialismin aikaa.
Mies kiirehtii töihin ja minä päätän lähteä etsimään mainoksissa kaupungilla vilahtanutta globalisaatiomuseota. Telakan alue on suurempi kuin osasin arvatakaan ja uudet teollisuusalueet jatkuvat kohti itää. Työntekijöitä näkyy ulkona lounastauolla ja meteli on kova. Näkemäni kaupunkilaiset olivat pääosin valkoisia, mutta lukuisia turisteja osui myös silmiini.
Eläkeläispari tulee vastaani ja neuvoo tien museolle. Lasikaapissa aulan seinää koristaa puoliksi poltettu sateenkaarilippu. Museossa esitellään muun muassa globalisaatio- ja monikulttuurisuuspropagandaa, kuvia anarkisteista ja feministeistä sekä EU-johtajien vanhoja puheita monikulttuurisuuden, sateenkaariaatteen ja Euroopan liittovaltiokehityksen välttämättömyydestä ja väistämättömyydestä. Pyörähtääpä siellä myös entuudestaan tuttu ja vaivaannuttavan nolo video Angela Merkelin nuoruudesta DDR:ssä. Videolla hän tanssii käärmetanssia bikinit päällä yliopistokavereidensa edessä.
Vanhoissa puheissa vaaditaan vihapuheen, kyberturvallisuuden ja globaalien ihmisoikeuksien nimissä toisinajattelun tuomitsemista. Museossa on huone, jossa on niin sanottua ”taidetta” valokuvina tai videoina. Ennestään tuttuja ovat virtsaan upotettu Jeesus sekä kuukautisverellä maalatut pääsiäismunat, mutta siellä on kuvia paljon rankemmastakin kulttuurimarxistisesta ”rappiotaiteesta”. Jatkan matkaani eteenpäin.
Erityisen kiinnostava on huone, jossa pilapiirtäjät ovat piirtäneet vuosien saatossa kuvia globalisteista. Finanssikapitalistien puheet ja kuvaukset heidän toimistaan kansallismielisiä valkoisia vastaan on koottu erilliseksi suureksi näyttelyksi. George Soros, Jacob Rothschild ja muut suursijoittajat edustavat siellä vanhoissa videopätkissä FED:n ja finanssikapitalismin hirmuvallan aikaa. Vähemmistöjen asiaa aggressiivisesti ja mellakoiden ajavien liikkeiden kuten Antifan ja Black Lives Matterin rahoituksesta on koottu erittäin mielenkiintoista tietoa. Kaikki globalisaatiomuseossa esitellyt henkilöt ovat kuolleet ja instituutiot ovat lopettaneet toimintansa jo aikaa sitten.
Kokoan itseäni, jotta voin mennä hautamuistomerkille. Minulla ei ole edes kukkia sinne vietäväksi. Ei ainoatakaan kynttilää tai muistolausetta. Eliitti yritti usuttaa kansalaisia viimeiseen asti toistensa kimppuun, jotta huomio kääntyisi pois heidän omista rikoksistaan. Kiipeän pienen mäen päälle, mistä nimilaattojen rivistö alkaa osana seinämää, jonka yllä kohoaa kaupungin suuntaan suurikokoinen kansallissosialistisen Suomen symboli. Rivistö ei ole onneksi niin pitkä kuin pelkäsin sen olevan.
Nuori poika vieressäni asettaa kynttilän seinän viereen, peruuttaa pari askelta taaksepäin ja tekee hiljaisuuden vallitessa luontevasti roomalaisen tervehdyksen kunnioittaakseen vapaustaistelijoiden muistoa. Edes tuuli ei puhalla ja tuntuu kuin aika pysähtyisi hetkeksi. Ei, tämä ei totisesti ole 30-luvun Saksa, vaan kansallisuusaatteen uutta kukoistuskautta elävä moderni Suomi ja siihen herännyt koko läntinen maailma. Jään penkille muistomerkin viereen, kunnes mereltä puhaltava tuuli on kuivannut kyyneleeni.
Maailma on muuttunut. Siitä ei tullut täydellinen vaan jokaisessa yhteiskunnassa on yhä ongelmansa, jotka on ratkaistava mahdollisimman inhimillisesti mutta määrätietoisesti. Kaikkien niiden keskelläkin uusi yhteiskunta on parempi. Se on löytänyt valkoisten yhteisöllisyyden ja lähimmäisenrakkauden. Ihmiset vaikuttavat itsevarmoilta ja rennoilta. He puhuvat tuntemattomille ja elämä on kaikin tavoin turvallisempaa. Miehet voivat puhua suoraan mielipiteensä ilman, että heidän jokaista sanaansa ja elettänsä valvotaan ja ilman että heitä syyllistetään maskuliinisuudesta, sovinismista tai luontaisesta taipumuksesta ottaa valtaa yhteiskunnassa. Naiset voivat olla feminiinisiä ja käytökseltään rakentavia ilman, että heitä kutsutaan tyhmiksi tai tietämättömiksi omasta parhaastaan. Lapset voivat olla lapsia ilman heihin kohdistuvaa seksualisointia ja materialistisen elämäntavan tyrkyttämistä.
Jokaisen oletetaan osaavan käyttäytyä asiallisesti, olipa tämä hetero tai homo, nuori tai vanha, mies tai nainen. Kouluissa ja päiväkerhoissa ei opeteta lapsille pelkkiä vapauksia ja äärettömiä mahdollisuuksia vaan myös velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan. Rahaa ei jaeta vastikkeettomasti kenellekään. Psykologinen sodankäynti, jota käytettiin kanavoimaan erityisesti naisten tyytymättömyys vihaksi vastakkaista sukupuolta ja perinteisiä arvoja kohtaan, on vihdoin loppunut. Muureja ei rakenneta enää luokkien keskelle ja yhteiskunnan sisälle hajottamaan kansallista yhtenäisyyttä vaan ainoastaan valtioiden ulkorajoille suojelemaan kansankokonaisuutta.
Lähden muiden mukana kohti suuria tietokonenäyttöjä ja katoan osaksi kaupungin ihmisvilinää.
Osa 2:
Saan korjatun juhlamekkoni kauppakeskus Ukon tutusta ompelimosta vuorokautta ennen juhlallisuuksia. Ostoskeskuksen Ukko-hologrammi hyppii keskellä aulaa heittäen hauskoja ja kannustavia kommentteja sen kanssa kommunikoiville lapsille ja lapsenmielisille. Pieni poika heittäytyy kauppakeskuksen lattialle huutaen naama punaisena, kun äiti yrittää tarjota hänelle mansikoita raparperijäätelön sijaan. Teini-ikäiset juoksevat ohitseni kohti suosittujen sisäliikuntamuotojen, kuten taistelun ja tanssin saleja treenireput selässään. Kestosuosikki on fyysisesti raskas ja vaativa virtuaalitaistelu, joka on sijoitettu erilaisiin pelimaailmoihin. Vartijat valpastuvat hetkeksi metelistä, mutta he jatkavat pian kierrostaan.
Kyläkaupat, pienet pohjoismaista tuotantoa myyvät kauppaliikkeet ja tehtaanmyymälät menestyvät taas hyvin Pohjolassa, joka toimii taloudessaan mahdollisimman omavaraisesti sekä sisä- ja ulkopolitiikassaan täysin itsenäisesti. Muistan varhaislapsuudestani yhä ajan, jolloin kodinkoneet saattoivat kestää käytössä jopa 30 vuotta. Sitten alkoi globalisaation tuottama kertakäyttökulttuurin ja materianpalvonnan aikakausi, jolloin tavaroiden lisäksi valkoisten yhteisöllisyydestä, perinteistä ja kulttuurista tehtiin halpahintaista rihkamaa. Kulttuurimarxismi saastutti luonnon lisäksi myös ihmisten mielet, ja aivan erityisesti se keskittyi aivopesemään nuoret fyysiseen ja henkiseen rappioon.
Hävittäjien lento jylisyttää taivasta, kun tulen ulos Liittouman virastotalon kahvitilaisuudesta päivää myöhemmin. Sain tapahtumakutsun tänä vuonna Freya Marttilan Pohjoismaisessa Liittoumassa työskentelevän puolison Severin kautta. Muistamme yhä, miten YK, EU ja Nato lähtivät yksissä tuumin liputtamaan kehitysmaamaahanmuuton ja ihmisoikeuksien puolesta, jotta halpatyömarkkinat sekä sionistien ajama Kalergi-suunnitelma juurettomasta, rodullisesti sekoittuneesta ja heikkolahjaisesta Euroopasta saataisiin väkisin toteutettua.
Selkärangattomat ja ahneet poliitikot tiesivät tarkalleen, mitä tekivät isäntiensä käskyttäminä. Bolsevikkien ja kommunistien käsissä oli jo kymmenien miljoonien valkoisten verta, mutta lisää oli sitä verta vielä saatava. Väestöräjähdystä tuettiin YK:n väestöpolitiikalla, ja samaan aikaan kehitysmaiden ihmiset ajettiin keskenään eliitin rahoittamiin verisiin sisällissotiin ”demokratian” nimissä, jotta siirtolaisvirrat kohti teollistuneita maita saataisiin liikkeelle ja valtiot finanssieliitin kuristusotteeseen. Meitä johtivat täysin moraalittomat ihmiset, joille niin luonto kuin ihmisetkin olivat pelkkiä tuotannon työkaluja ja halpatyömarkkinat yksi tapa tuottaa lisää pääomaa, jolla ostaa kaikki instituutiot kumartamaan eliitin käskyjä.
Tuuli saa korkean virastotalon seinää peittävän lippukankaan symboleineen aaltoilemaan. Leveää katua reunustava lippurivistö jatkuu syvälle ydinkeskustaan ohittaen modernia ja vanhempaa arkkitehtuuria sekä puistoja. Ryhmä japanilaisia turisteja jää ottamaan innoissaan valokuvia. Vapaustaistelun muistolinnakkeen katolla seisoo kansallissosialistisen Suomen ja Pohjolan symboli. Tänään alkoivat Vapaustaistelun voiton 20. vuosipäivän juhlallisuudet. Kukkaistutukset, juhlavalaistus ja liput hallitsevat kaupunkia. Esiintymislavoilla on monenlaista tapahtumaa ja taiteilijoita esiintyy kävelykaduilla. Markkinatoreilla myydään maatilojen ja käsityöläisten tuotteita, ja siellä on myös luomutilojen eläimiä lasten iloksi. Juhlia vietetään useassa kaupungissa yhtä aikaa. Yhden suurtapahtuman teemana on viikinkiaika. Lasten paraati kulki jo aamupäivällä läpi kaupungin. Pienimmät osallistujat olivat vasta taaperoikäisiä lapsia eläin- ja fantasia-aiheisissa puvuissaan.
Huomenna, varsinaisena juhlapäivänä, on vuorossa armeijan sotilasparaati. Toreille ei tarvita enää betoniesteitä eikä satoja mellakkapoliiseja suojelemaan kulkueita tai marsseja. Minut autetaan keppini kanssa eläkkeellä olevan kenraalin, Kalle Rissasen vuoden 1969 Volvo 164:ään, joka lähtee mustien autojen letkaan virastotalolta. Päätän tunnustaa minua hiukan nuoremmalle Kallelle viikko sitten tapahtuneen muistinmenetyksen, joita on sattunut muutamia viime vuosina. ”Alan harkita senioriyhteisöön muuttamista. Onhan tässä ikää jo yli 80 vuotta.” Vilkaisen hymyillen ohi vilahtavaa liikennemerkkiä, joka ei ole enää sukupuolineutraali. Osa ihmisistä pysähtyy tervehtimään tai kuvaamaan autoletkaa. Huomiseen sotilasparaatiin odotetaan tulevan yli satatuhatta katsojaa. Lasten oma paraati keräsi jo sekin kadunvarret täyteen väkeä.
Päivän ohjelmaan kuului ennen virallista kahvitilaisuutta tutustuminen historialliseen suurnäyttelyyn kansallissosialismin vaiheista 30-luvun Saksasta nykypäivään. Messualueen ulkopuolella oli näytillä panssarivaunuja, lentokoneita, sotilaspukuja ja aseita. Messupihan lipputangoissa liehuivat harvoin esillä olevat historialliset hakaristiliput. Lapsiperheitä parveili paikalla runsaasti heti aamusta ja moniin kulkuvälineisiin pääsi tutustumaan sisälle asti. Huomenna olisi vielä areenalla viralliset iltajuhlat tänään tuttavapiirissä pidettävien grillijuhlien lisäksi. Itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi ei ajeta enää koodaribusseja Afrikkaan, Tuusulan Lotta-museossa eivät soi enää afrikkalaiset rummut eivätkä miehet tanssi enää heinäpellolla mekot yllään. Se oli aikaa, jolloin meitä aivopestiin uskomaan, että biologia, heteroseksuaalisuus, luonnonvalinta ja moraali olivat pelkkää halpaa pintamaalia uuden hajuttoman, mauttoman ja androgyynin ihmislajin maailmassa. Miten sekaisin maailma olikaan ollut silloin!
Vanha Volvo ajaa pienelle niitylle lähelle Severin omakotitaloa hiukan nytkähdellen. Auto alkaa olla yhtä hyvässä vedossa kuin minäkin. Severin kaksi vanhinta poikaa kiiruhtavat paikalle ja tekevät kenraali Rissaselle roomalaisen tervehdyksen ryhdikkäästi yhtä aikaa. Severin vaimo Freya kättelee minua yhdessä kahden nuoremman poikansa kanssa, jotka livahtavat pian omille teilleen. Talon suurella pihalla näen myös perhetuttuni Ellan tyttöineen. Kolmevuotias Nelli juoksee vanhempien lasten perässä kirkuen. Viisivuotias Mirva taas katselee pikkusiskoaan hengästyneenä juoksupyrähdyksen jälkeen ja menee pöytään syömään sinne juuri tuotuja lettuja. Läheisestä kaupunkimetsästä kuuluu ääniä ja arvaan, että Ellan teini-ikäinen poika Okko on siellä kavereineen. Minun ei tarvitse pettyä.
”Parlamentaarikot eivät ole ajaneet tarpeeksi painokkaasti Kiihtelysvaaran alueen harvennushakkuiden lopettamista Aarnikotka-projektissa!” Okko istuu kannolla musta pellavatunika yllään ja vaalea tukka pystyssä sojottaen. Hän on kuitenkin laittanut tunikansa hihaan yläkoululaisten juhlissa käyttämän kansallissosialistisen valtion hihamerkin, vaikkei solmiota ja kauluspaitaa ole. Kukaan ei niitä tosin Okolta odotakaan. Luonnonsuojelu on tärkeämpää kuin koskaan ihmiskunnan historiassa, sillä väestöräjähdys ja teollistuminen ovat tuhonneet planeettaa hirvittävällä tavalla. Tasapainon löytäminen teollisuuden ja luonnon ehtojen välillä ei ole aivan yksinkertainen asia. Kansalaiset on velvoitettu osallistumaan luonnonsuojeluun tai yhteisöllisiin projekteihin. Okon tavoin osa nuorista on kiinnostunut ulkoparlamentaarisesta toiminnasta Vihreä vallankumous -nimisen järjestön riveissä, jonka on todettu valtion senaatissa asti toimivan laillisin keinoin.
”Onneksi hävittäjät lentävät nyt eivätkä lasten päiväuniaikaan”, Ella huokaisee, kun palaan pihalle juhlien keskelle ja taivas jylisee taas. ”Onko Okko yhä metsässä?”, Ella kysyy minulta. ”Pelkään, että jonakin päivänä hän soittaa minulle ja kertoo olevansa Kongossa GreenWar-sademetsäaktivistien kanssa! Toivottavasti armeija pudottaa pojalta pahimmat kierrokset.” Katson Ellaa lempeästi ja tuhahdan rauhoittavasti. ”Okko on fiksu ja päämäärätietoinen poika! Hän on fanaattinen mutta huolellinen kaikessa, mitä tekee, ja olen varma, että hän istuu parlamentissa vielä jonakin päivänä, vaikka minä sitä tuskin olen enää näkemässä.”
Pienemmille lapsille on oma alue pöytineen ja tuoleineen. Elävä musiikki soi suuren pihamaan katoksen alla. Liittouman eteläisen tukikohdan telakka on Ellan miehen Onnin työpaikka, ja myös sieltä on työntekijöitä yksityisissä juhlissa. Ella pääsee livahtamaan Freyan ja miesten luokse juttelemaan, kun hoitopiiri katsoo tyttöjen perään. Minä lupaudun hoitovuoroon puolen tunnin kuluttua. ”Kutsuin sitä jo 90-luvulla uuskolonialismiksi. Globalistit kokeilivat, miten pitkälle voivat mennä, kun kaikki heidän vastustajansa yritettiin murtaa systemaattisesti”, Liittoumassa työskentelevä Pekka toteaa Onnille. Kalle ottaa grillistä lautaselleen ruokaa. Severi keskustelee Vetehinen-projektista, jossa maataloustuotannon kuormitus vesialueisiin voidaan minimoida edelleen ja puhuu metsähakkeen ja muun jätteen tuomisesta polttolaitoksiin uusilla kuljetusmenetelmillä. Sitten puhe kääntyy maanpuolustukseen.
Onnin puhelin välähtää ja hän lukee ääneen tuoreen uutisen kiinni jääneestä huumekauppiaasta, joka paljastui yläasteen entiseksi opettajaksi. Se yllättää jopa kaiken nähneen Kallen. ”Vanha kulttuurimarxisti siellä antamassa lapsille esimerkkiä globaaleista vapauksista!”, Kalle kiihtyy oikein kunnolla aiheesta. ”Sitä porukkaa riittää jokaiseen kaupunkiin ja kortteliin, kun silmä vähänkin välttää. Pitävät pössyttelyiltojaan edelleen Tampereella. Kuulin, että tilan seinältä löytyy nykyään jopa Tarja Halosen kuva. Siinä meillä oli varsinainen ylipäällikkö!” Kalle ottaa taskusta sikarin miesten nauraessa hetken aikaa. Eläkkeellä oleva kenraali on seurueen ainoa tupakoitsija.
”Pohjolaa pakoon muuttaneita entisiä punaisia lähti aikoinaan Saksaan, mutta nyt ne palaavat sieltä mellakoiden keskeltä häntä koipien välissä takaisin. Nyt tänne haluavat jo ranskalaisetkin, mutta pohjoismaista sukujuurta ei monesta ole löytynyt hienoja tarinoita enempää eikä Pohjolan kansalaisuutta saa sepitetyillä tarinoilla. Muuttavat sitten Unkariin, Slovakiaan tai Puolaan. Etelä-Saksa yritetään pelastaa mellakoilta, mutta pohjoisen ghettokaupungit ovat helvetinloukkuja, joista käsin maahanmuuttajien palautuskeskuksia vastustetaan terrori-iskuin. Ei löydy todellista tahtoa hoitaa tilanne, vaikka tolkullisia ja sivistyneitä keinoja olisi ollut estää invaasion luoma islamilaisten ja toisrotuisten valtioiden syntyminen Euroopan sydänmaille. Saksassa kuten muuallakin väärensivät jopa vaalitulokset rahaeliitin vallan varmistamiseksi”, Pekka muistelee menneitä historiallisena päivänä. ”Keski-Eurooppa tulee vielä nousemaan, mutta miten monen ihmisen hengen vetkuttelu on maksanut jo tähän mennessä?”
Freya auttaa juhlapalvelun talkooväkeä kodissaan heti, kun tilaisuus tulee. Hän katselee ruokailevaa Ellaa vakavoituen hetkeksi. ”Tiesitkö, että naisten äänioikeuden kieltämistä suorissa kansanäänestyksissä ehdotettiin 15 vuotta sitten ääripatriarkaattien puolelta? Ehdotus ei koskaan mennyt edes senaattiin asti. Freya istuu puutarhatuolilla syvänvihreässä mekossaan tumma tukka tyylikkäässä lettikampauksessa, jossa on mukana pari kukkaa, kuten monilla muillakin naisilla. ”Olin tuolloin juuri päättänyt pitkän yliopistokoulutuksen. Kiitos feministien vuosikymmeniä jatkuneen aggressiivisen ja provokatiivisen politiikan, he eivät oikeasti ymmärtäneet vaarantavansa toiminnallaan naisten kovalla työllä itselleen taistelemat oikeudet.”
”Ei kai täälläkin puhuta politiikkaa?” Severi tulee Freyan luokse haroen tukkaansa taakse ja halaa vaimoaan hetken lujasti univormu yllään. Ella kiirehtii viemään tytöt päiväunille. Hän ei ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut seuraamaan politiikkaa. Hän on ollut vain tyytyväinen, kun asiat toimivat, ja viiden lapsen nuorena perheenäitinä hän saa valtiolta hyvin tukea. Ellan ei tarvitse suorittaa naisten pakollista sotilaallista kurssia eikä yhteiskuntapalvelusta monilapsisen perheen äitinä. Hän aikoo mahdollisesti suorittaa kummankin vapaaehtoisesti. Ella hakee töitä nuorisotyön parista, kunhan tytöt ovat hiukan vanhempia. Mausteiden viljely yhteispalstalla on ollut Ellalle rentouttavaa harrastustoimintaa, josta hän on saanut hiukan lisätuloja. Myös Nellin ja Mirvan päiväkerho antaa hänelle hengähdystauon pari kertaa viikossa.
Kalle lähtee ostamaan monien tovereidensa karttamaa tupakkaa tehden pienen kävelylenkin leudossa keväisessä illassa. Matkalla tulee vastaan naisten vingate-muodin putiikki, kukka- ja sekatavarakauppa sekä elintarvikekioski. Uimahalli on muutettu kylpyläkäyttöön ja vanha kauppahalli toimii nyt urheilukeskuksena. Kalle on jo kääntymässä hotellilleen, kun hän näkee sekavan oloisen kookkaan miehen tien toisella puolella näyttämässä keskisormeaan ja huutelevan jotain. Kalle jatkaa matkaa kiinnittämättä mieheen huomiota, mutta tämä hoippuu häntä kohti. ”Johan nyt on perkele”, Kalle naurahtaa ja valmistautuu jo hymyillen reippaaseen painimiseen tarkistaen, että ase on hänen ulottuvillaan. Mies nimittäin kaivaa taskujaan epäilyttävästi. Hotellilta paikalle juokseva Markus käskyttää lujasti miestä pysähtymään pidellen käsiasetta. Mies pysähtyy horjahtaen ja hänet kaadetaan. Taskusta löytyy veitsi. Markus laittaa aseensa pois tarpeettomana. ”Totteli juuri oikealla hetkellä”, Markus toteaa Kallelle, kun poliisi tulee paikalle. ”Vaikuttaa enemmän mielenterveystapaukselta.”
Seuraavan päivän sotilasparaati ja iltajuhlat sujuvat suuremmitta ongelmitta ja Freyan perhe palaa normaaliin päiväjärjestykseen. Niko lähtee takaisin armeijaan ja Tobias jatko-opintoihin. Freya menee töihin Liittouman teknilliseen tutkimuskeskukseen. Ella hoitaa vilkkaita pikkutyttöjään ja laittaa vanhemmat lapset kouluun. Kesälomalle perhe lähtee taas tuttuun vuokramökkiin ja Okko aikoo yöpyä läheisessä saaressa kavereineen seuraten samalla luonnonsuojelijoiden uusimpia tempauksia ympäri maailmaa.
Miten nopeasti hysteria ja huuto aikoinaan loppuivatkaan, kun kulttuurimarxistien härski valehteleminen median, ministeriöiden ja poliisin kautta karahti kiville rahavirtojen katketessa ja lobbaajien paljastuessa. Hollywood-tasoinen natsivouhotus ja ”holokaustista” rakennettu bisnestoiminta totalitaristisine pakkokeinoineen avautuivat silloin aivan uudesta näkövinkkelistä, kun sekä puolueetonta tutkimustietoa historiallisista tapahtumista että tietoa eliitin vähemmän jaloista päämääristä saatiin lopultakin suuren yleisön tietoisuuteen. Se oli räjäyttänyt pankin. Kirjaimellisesti. Suursijoittajat yrittivät ottaa itselleen kunnian rakentamansa totalitaristisen järjestelmän romahtamisesta ja he koettivat palata taas takaoven kautta vallankahvaan, kuten he olivat tehneet lukemattomia kertoja historian saatossa.
Ainoa rotu, jota oli kehotettu propagandassa olemaan lisääntymättä ja sekoittumaan muiden rotujen kanssa, oli valkoinen rotu. Näin oli siitäkin huolimatta, että valkoisia oli jo vuonna 2017 vain noin 10 prosenttia maapallon väestöstä. Kehitysmaiden väestö kasvoi nopeasti, ja vaikka rajat suljettiin, heidän määränsä nousi länsimaissa korkean syntyvyyden johdosta aiheuttaen valtavia turvallisuus- ja talouspoliittisia ongelmia. Pohjola antoi valtiomallillaan esimerkin siitä, että valkoisten kansojen ja rotujen oli löydettävä itselleen taistelutahtoa lamaannuksen keskellä eikä vieraiden eturyhmien edustajille tullut antaa minkäänlaista vaikutusmahdollisuutta valtiotasolla. Pohjola toimi aikoinaan ja toimii yhä modernin kansallissosialistisen yhteiskuntajärjestyksen lipunkantajana kansallisuusaatteeseen heräävälle lännelle.
Kotiin palatessani katson ensimmäiseksi tietokoneeltani videon lasten paraatista ja tarkistan, että Aarnikotka-projektissa lahjoituksillani ostettu pieni palsta aarniometsää on edelleen suojeltuna hakkuilta ja sen ekosysteemiä uhkaavilta vieraslajeilta.
Tämän tarinan loppusanat
Kansallissosialismissa naisten ei ole tarpeellista toimia tulenjohdossa tai kantaa vastuuta suurista linjoista. On tärkeää kokea kansallissosialismi ensisijaisesti henkisenä päämääränä. Kaikista tehokkainta taistelu on, kun se koetaan sisäisen ymmärryksen, sisäisen heräämisen kautta.
Naisilla on tärkeitä tehtäviä kansallissosialistisessa yhteiskunnassa. Kaikki ihmisen tekemä toiminta nähdään luonnonlakien kautta ja niitä myötäillen. Miehillä on velvollisuus ottaa ensisijainen vastuu yhteiskunnan johtamisesta ja naisten velvollisuus on tukea heitä tässä. Tämä ei tietenkään sulje pois naisten aktiivista taistelua aatteen nimissä.
Kansallissosialisti ei koe velvollisuutta pakoksi vaan tekee työnsä tietäen, että hän työskentelee aidosti rakentaakseen parempaa yhteiskuntaa. Kumpikin sukupuoli kunnioittaa toista ja kumpaakin tarvitaan pyörittämään yhteiskuntaa. Kansallissosialistit pitävät oman kansansa jäseniä veljinään ja sisarinaan, tovereinaan. Kaikista ei ole toimimaan johtajina ja kestämään kovaa henkistä painetta, uhkailua ja kiristystä. He, jotka sitä parhaiten kestävät, ovat yleensä miehiä.
Kansallissosialismi ei hyväksy naiskiintiöitä, sukupuolten tasapäistämistä, feminismiä eikä heikkoja miehiä valtioiden johtoon. Rahan perään kumartavat ja loputtoman konsensushakuiset ihmiset ovat vaaraksi valtioiden itsemääräämisoikeuden turvaamisessa. Globaali finanssieliitti on tukenut heikkotahtoisten ja ahneiden ihmisten valtapyrkimyksiä tahallisesti tehdäkseen kansallisvaltioista heikkoja. Niiden sisäinen mädätystyö kulttuurimarxistisella propagandalla on edennyt jo sairaalloiseen vaiheeseen, sillä koko valtiojohto noudattaa eliitin käsikirjoitusta globalisaatiosta, jossa tavalliset valkoiset ihmiset ajetaan täydellisesti nurkkaan heidän kotimaissaan. Kaiken normaalin, luonnollisen ja vakiintuneen systemaattinen murskaaminen sekä vapaus ilman vastuuta eivät ole koskaan olleet sivistyneiden yhteiskuntien normaali tapa toimia.
Väestönvaihtoa vastaan on taisteltava suurella rintamalla ympäri länsimaita. Kun yhteiskunnan sielu on vapaa ja sen tulevaisuus näyttää vakaalta ja valoisalta, se voi löytää kadottamansa itsetunnon. Kun oman kansan edun ajaminen nähdään osana ihmisyyttä ja luonnollista toimintaa, olemme oikealla tiellä. Kun yhteiskunnan henkinen tila on parantunut pitkällisen lannistamisen tilasta, yhteisöllisyys voidaan saavuttaa. Ei siksi, että valtio niin määrää vaan sen vuoksi, että haluamme aidosti auttaa omaa kansaamme.
Kansallisuusaate tulee nousemaan ja voittamaan tieltään kaikki sen eteen kasatut esteet. Kaikista luontevin tapa harjoittaa kansallisuusaatetta on tehdä se kansallissosialismin kautta, joka ei tee kompromisseja totuuden kanssa.
”Kansallissosialismi – NYT” -artikkeleiden pohjana ja inspiraationa on Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen poliittinen manifesti. Artikkeleiden tarkoituksena on osoittaa, että Pohjoismaiden kansalaisten etua ajava kansallissosialistinen, moderni, vahva ja kuitenkin moniääninen yhteiskuntamalli on saavutettavista, jos meillä on todellista tahtoa antaa kansallemme ja rodullemme sen ansaitsema arvostus ja huolenpito.
Meillä on myös valtava kapasiteetti kehittää kansaamme ja yhteiskuntaamme eteenpäin sen kaikilla osa-alueilla. Artikkeli on samalla viesti vihollisille siitä, ettemme siirry sivuun ikiaikaisilta asuinsijoiltamme emmekä ryhdy orjiksi omissa maissamme. Radikaali kansallismielinen ja kansallissosialistinen ajattelu nousevat ja ne ovat jo nyt valtavirtaa monissa länsimaissa.
Mikään ei voi pysäyttää aatetta, jonka aika on tullut!
Omana loppunoottina haluaisin todeta että vaikka tuo visio on upea ja saa kyynelen silmänurkkaan, niin se ei ole helppoa saavuttaa ja vaatikin Turnerin Päiväkirjojen kaltaisen kansannousun jotta maailma pelastuisi ja saavutettaisiin yhteiskunta jossa kaikilla on hyvä olla.
submitted by vastarintaonvapautta to Suomi [link] [comments]


2018.01.16 02:12 UtilizedBooth Olen humalassa ja haluan sanoa jollekin jotakin.

Olen humalassa
Olen humalassa, ja haluan sanoa jotain. En tiedä kenelle sen jonkin haluan sanoa, enkä sen enempää tiedä mitä sanoisin, jos voisin. Savuisen, punaviinin siivittämän humalani helman alta nousi mieleeni ajatus siitä, että voisin purkaa energiaani paperille. Virtuaalista mustetta, virtuaalisella paperilla. Runollista, sanoisin. Rakastan ihmisiä, kun olen humalassa. En tiedä johtuuko havaintoni selväpäisyyden vallitsevasta rakkaudettomuuden kaavustani, vaiko humalaisesta, ylitsevuotavan naiivista intohimosta kaikkea vangitsevaa kohtaan. Vangitseviahan ihmissielut ovat, jos humalaiselta pöytälaatikkorunoilijalta kysyy. Kysymys, joka saa minut pois tolaltani, depressiivisiä mielenmaisemia herättäen, on luonteeltaan seuraava: miksi en vaikuta välittävän toisista ihmisistä selvinpäin, ja vastapainotteisesti niin paljon humalassa? Kysymys voisi olla helpompi, jos rakkauden tunne vaipuisi siihen kohtaan jossa sitä tulee osoittaa, mutta minusta tuntuu, että sitä ei ole alkujaankaan olemassa. Tämä havainto ei koske luonnettani, kun olen nauttinut kaksi pulloa viiniä, kuten nyt olen. Onko minussa jotakin vialla? Olenko säälimätön sosiopaatti, jonka vialliset aivot nauttivat alkoholia lääkkeellisesti, ainoastaan palatakseen krapulan esittelemään, kylmään ja rakkaudettomaan todellisuuteen. Suutelenko etäisyyttä vain kostaakseni toisille, tietäen miten kipu kovettaa ja vie hapen elämän tulelta? Vai olenko sittenkin vain lapsettoman kasvatukseni uhri: vaeltaja ilman päämäärää, ja mikä traumaattisempaa, ilman lähtöpistettä? Tekisikö se minusta uhrin? Onko uhri hyvä ihminen?
Minussa on pakosti jotakin vialla.
Minusta ihmiset unohtavat sen, että myös uhri kostaa syyttä - myös äiti kostaa arpeuttaneen kasvatuksensa täydellisen viattomalle lapselleen. Olen uhri, ja kostan lapselleni, jota kutsun elämäkseni. Kostan tietäen, ettei se hyödytä ketään. Kostan säälittävimmällä, silmiä syvältä repivällä tavalla: kostan itselleni tietäen, että annan itselleni anteeksi vain tehdäkseni sen uudestaan. Tehdäkseni sen itselleni, lapsellisille vanhemmilleni, aina unisille isovanhemmilleni, ja mikä pahinta, rakkaille ystävilleni sekä viattomille sisaruksilleni.
Olen viallinen ja nautin siitä.
Olen viallinen ja imen tästä totuudesta sen voiman, jolla ruoskin itseäni lisää. Ruoskin niin kauan että veren mausta tulee suulleni uusi kuolan maku. Ruoskin niin, että inkvisitio olisi kateellinen tuotoksistani. Teen tämän kaiken tietäen täysin hyvin, että olen ottanut tasan nolla (0) askelta paremmuutta ja vastuuta kohti. Olen viallinen. Vihaan isääni. Vihaan äitiäni. Vihaan, että rakastan heitä molempia. Vihaan, että he kasvattivat minusta minun. Tai enemmänkin jättivät kasvattamatta. Vihaan, etten voi antaa heille anteeksi, etten voi antaa itselleni anteeksi sitä, mitä he tekivät. Vihaan vihaa, mutta en voi lakata suutelemasta sitä kiihkolla, joka saa euforisen, tai jopa lihallisen ilonkin katsomaan peiliin itseään epäilevästi. Silti haluan rakastaa. Haluan rakastaa kaikkea. Haluan antaa kaikelle anteeksi, jopa itselleni. Haluan laskea ruoskan alas. Haluan halata siskoani ja veljiäni. Haluan olla niin avoimen viallinen, ettei maailma voi sitä unohtaa. Vain sillä tavalla voin varmistua ulostuloni pysyvyydestä. Vain sillä tavalla voin kokea olevani osa jatkumoa. Merkitys sanana tiivistyy olemassaolon avoimuuteen. Vain avoin voi jakaa ja siten olla oikeasti todellista. Toisaalta, koen ettei sillä ole väliä. Eivät he ymmärrä kosketukseni merkityksellisyyttä. Joko eivät ymmärrä, tai halua ymmärtää. Minun tulee olla kone. Riippumaton ulkoisista paineista, mutta samanaikaisesti noudatettava niitä sotilaallisiin rituaaleihin rinnastettavalla tarkkuudella ja mitäänsanomattomuudella. Minä olen mies, vaikka en koe olevani. Koen haluavani olla mies, vaikken tiedä mitä se edustaa. Olen mies, vaikka en usko haluavani olla. Rajani määrittävät minua samalla rujoudella, jolla ne minua rajoittavat. Tuoko tämä kosminen kuriositeetti turvaa vaiko tuskaa? Olen miespuolinen. Olen taistelija. Olen vätys. Ei, olen uudenlainen mies. Nietzscheläinen mies: määritän itse itseni. Vai olenko vain pelokas olento, joka ei usko läpäisevänsä iänikuisia standardeja, jotka evolutiivinen valintapaine meille asetti: pitäähän naisia suojella ohjaamattomalta maskuliiniselta energialta, jonka vihollinen meille langettaa. Väkivallalla on kokematon vaikutusvalta abstraktiin eksyneisiin mieliin. Niin ainakin luulen olevan, vaikka en ole sitä päässyt kokemaan. Oletko sinä? Olen mies . Olen hyvin, hyvin yksinäinen.
Oletko sinä?
submitted by UtilizedBooth to Suomi [link] [comments]


2017.10.27 21:22 SuomenKartsa Nietzschen "sekoaminen" ja Totuus-attribuutin esittely eri konteksteissa.

Helou! Tällä kertaa pohdiskelin Nietzscheä ja yleisesti hänen sekoamistaan. Tämä pohdiskelemani tilanne on käynnissä reaaliajassa akateemisessa maailmassa. Jos ette halua ottaa minua todesta, nämä argumentit voidaan osoittaa muilta tahoilta, joilla on akateeminen kredibiliteetti. Argumenttien keskiössä on psykologian professori Jordan B. Peterson, jota voitte seurata tästä:
https://www.youtube.com/channel/UCL_f53ZEJxp8TtlOkHwMV9Q
Hyvä aloitusluento aiheeseen, jonka jälkeen voi jatkaa omaan tahtiin.. Kaikki Petersonin videot Nietzschestä ovat mielestäni päteviä osoittajia petersonin argumenteista ja niiden tasosta:
https://www.youtube.com/watch?v=f-wWBGo6a2w&t=367s
Käytän omia termejäni, koska näkemyksessäni on mielestäni hienovaraisia eroja Jordan B. Petersonin näkemyksiin. Erittelen ne sitten tarkemmin myöhemmin tässä tekstissä.
Oletan, että tämän lukija ymmärtää Nietzschen käsityksen merkitysten subjektiivisuudesta suhteessa hänen nihilismin vastaiseen kamppailuunsa ja sen, että puhun itsekin tästä merkitysten subjektiivisuuden ulottuvuudesta, ja esitän siitä perspektiivistä sen, miksi nietzsche on väärässä.
Erittelen aluksi näkemykseni Nietzschen persoonasta, ja tekijöistä, jotka mielestäni johtavat häntä harhaan:
Yleisellä tasolla Nietzsche näyttäytyy minulle miehenä, joka on identifioitunut liikaa animassaan. Hän on ns. se miltein feminiininen mies, joka on ihmisseurassa todella ystävällinen ja kiltti, mutta yksin hänen egonsa nousee ja hänestä tulee arrogantti ja vallanhimoinen.
Lisäksi koen, että hän toisaalta yrittää aidosti auttaa löytämään ratkaisua "God is dead"-lauseelle ja sen aiheuttamalle nihilismin aukolle ubermenschilla, mutta toisaalta myös johtaa lukijoitaan harhaan viljelemällä subjektiivisia merkityksiä, jotka ovat ristiriidassa. Hän piirtää karttaa, joka karistaa pois lukijoita.
Totuus-attribuutti
Määrittelen totuus-attribuutin kahden subjektiivisen vastakkaisen merkityksen totuuden esittäjänä, josta valjastetaan objektiivinen merkitys, ja sitten ulkomaailmaan esitetty totuus. Tämän totuus attribuutin yläpuolella oleva entiteetti on Jumala. On tärkeää, että pidän tätä mainittua totuutta siis TIEDETTÄ ja USKONTOJA ylempänä entiteettinä eli hulluna setänä kyseenalaistan tieteen objektiivisuuden. Minulla on syyt, joihin vedoten asetan tieteen ja uskonnot samalle akselille. Minulla on myös syyt kyseenalaistaa tieteen objektiivisuus ja siten tieteellinen kredibiliteetti.
Totuuskaava:
Huom. Korostan, että tässä kontekstissa pitää ymmärtää, että tämä vaatii yksilön ideologiasta ja arvoista irtoamista, vaikka puhun kristinuskon käsitteistöllä. Erittelen niitä siksi, että ne ovat argumentatiivisesti päteviä filosofian foorumilla, en siksi, että kyse olisi omasta uskostani vaikka Jeesukseen ja Jumalaan loppujen lopuksi uskonkin. Pyrin korostamaan yksilön halua seurata totuutta. Voi olla, että jonkun totuus eroaa minun totuudestani, se on ok. Vääryyksiä tapahtuu puolin tai toisin.
Vaihe 1: Argumentin esittäminen
Vaihe 2: Subjektiivinen merkitys 1 vs Subjektiivinen merkitys 2 eli äärimmäisten vastakohtien vertailu. Vastakohtien pitää sopia argumentin kontekstiin. Argumentaatiotilanteen suorittaa yksi yksilö.
Vaihe 3: Totuus-attribuutti osoittaa jomman kumman merkityksen toimivammaksi, ja siten muodostaa objektiivisen näkemyksen.
Vaihe 4: Yksilö toteaa objektiivisen merkityksen ulkomaailmaan totuutena, kirjoittaen tai puhuen tai miten vaan.
Jordan B. Peterson:
https://www.youtube.com/watch?v=i1e2DfwN5oQ&t=73s
Tässä hän selittää kristinuskoon nojaten saman asian.
"Sana joka tulee lihaksi/Jumalan sana, eli maanpäällinen Jeesus" on se, joka muuttaa kaaoksen järjestykseksi.
Kaaos on Petersonille määritelmä, joka kuvaa vastakkaisten merkitysten aiheuttamaa tilaa.
Järjestys on totuuden ääneen sanomista, joka perustuu vertailussa tapahtuneeseen havaintoon totuus-attribuutin kautta.
Esim: Vasemmisto ja Oikeisto riitelevät yhteiskunnassa (yhdessä kaaos, eli 2 vastakkaista merkitystä) ja henkilö X, joka on individuaali eikä välitä kummastakaan, koska hän seuraa totuutta, tulee ja sanoo kuinka asiat on. Silloin hänellä on ohjaava asema rauhantekijänä.
Mitä Jeesus teki
Hän omisti maanpäällisen elämänsä tämän kaavan opettamiseksi ihmisille. Hän, kolmiyhteisen Jumalan "poika"-persoona, antoi opetuslapsilleen kyvyn olla "poika"-persoonan kaltaisia, kristuksenkaltaisia: Hän puhui totta ja käski muiden puhua myös totta. Lisäksi hän käski kaikkien uskoa Jumalaan.
Uskominen on henkilökohtainen kysymys, mutta se ei vie pois sitä seikkaa filosofisella foorumilla (varsinkin, kun Nietzsche itse halusi lähteä argumentaatiotilanteeseen raamatun kontekstissa), että totuuden puhumisen konsepti, logos, sanan tuleminen lihaksi, on pätevä vasta-argumentti Nietzscheä vastaan, koska Jeesuksen opetukset ovat jo valjastaneet Nietzschen ubermenschin:
Individuaali, joka puhuu totuutta kaaoksen keskellä on uusien arvojen esille tuoja ja niiden kantaja, ubermensch.
Nietzschen argumentti ihmisen olemisesta itse Jumala käy siis yhteen Jeesuksen vuorisaarnan opetusten kanssa, koska Jumala on luonut ihmisen "kuvakseen" ja Jeesus on luonut :
"Blessed are the peacemakers, for they shall be called children of god". Tämä tarkoittaa juuri tätä individuaalia, joka puhuu totuutta kaaoksen keskellä. Kristillinen ubermensch, esim. Martin Luther King.
"The Jews answered him (Jesus), saying, For a good work we stone thee not; but for blasphemy; and because that thou, being a man, makest thyself God. Jesus answered them, Is it not written in your law, 'I said, Ye are gods?' If he called them gods, unto whom the word of God came, and the scripture cannot be broken..."
John 10:33-34
Vasta-argumentti: Eikö ubermenschin pitänyt tuoda uudet arvot god is deadin aiheuttamalle nihilismille, kun kristinusko romahtaa länsimaissa?
Kyllä. Mutta kaikkien ubermenschien toimintamekanismi on jo eritelty Jeesuksen opetuksissa (tosin niin myös aiemminkin, erittelen tässä myöhemmin syyt miksi Jeesuksen tapa on mielestäni oikea). Ja nyt esim. Jordan B. Peterson, on valjastanut youtube-kanavallaan tämän tietämyksen yli 400 000:n ihmisen käyttöön. 400 000 hypoteettisesta Martin Luther Kingiä, 400 000 kristuksenkaltaista.
Tätä Jung myös sanoi: Uusien arvojen sijaan voimme palata takaisin vanhoihin. Peterson otti aika hyvän kopin Jungista.
Nietzschen ajattelumekanismi
Nietzschen kaava hänen kritiikissään kristinuskoa kohtaan tuntuu olevan tämä:
Vaihe 1: Argumentti x Vaihe 2: Subjektiivinen merkitys 1 vs Subjektiivinen merkitys 2 Vaihe 3: Vääristynyt totuus-attribuutti ja totuus-attribuutti määrittävät objektiivisen merkityksen. Vaihe 4: Nietzsche toteaa ulkomaailmaan välillä vääriä ja välillä oikeita merkityksiä.
Nietzschen sekoaminen
Sekoamiseen vaikuttavat tekijät:
Fyysiset: Syfilis, Hevonen, Sairaudet Henkiset: Dostojevski, Totuuden attribuutin havainnointi subjektiivisen merkityksen kautta, Ymmärrys siitä, että hän on väärässä Strategiset: Hypoteettisesti on mahdollista, että hän esitti sekoavansa, koska ymmärsi olevansa väärässä, ja hänen syfiliksensä/fyysinen olotilansa meni niin huonoksi, että hän muutenkin joutui poistumaan parrasvaloista
Hän ymmärsi elämäntyönsä jälkeen, että nihilismin ratkaisu piilee totuudessa, joka on sidonnainen kristinuskon (halusi siihen uskoa tai ei) sanomaan "poika"-persoonasta, Jumalan pojasta, joka tulee pelastamaan tilanteen (hänen oppinsa kanavoivien uskovien ihmisten kautta vähintään, jos ei itse halua uskoa hänen paluuseensa, minä itse uskon) ja näyttämään totuuden tien kaaoksen keskellä. Hänen itse luomansa ubermensch oli hän itse kokoajan, koska hän oli kokoajan ollut "poika"-persoonan kuva, kristuksen kaltainen, tosin polulta eriytynyt. Hän oli vahingossa luonut itse entiteetin, ubermenschin (joka oli jo olemassa Jeesuksen oppien kautta, mutta nyt käsitteellistettiin Nietzschen oman käsitteen kautta), joka voi toimia vastuksena Jeesuksen opeille, koska kristinusko oli hänen kontekstissaan hiipumassa lännessä. Eli hän tavallaan pahensi tilannetta itse.. Ja aiheutti samalla tekosyyn oikeuttaa mm. postmodernismi.
Tämän takia sekoilukommentit "I was the crucified one" ja "I am dionysos" toimivat hätäviesteinä esittämään, että kaikki hänen filosofiansa perintö on jo kristinuskossa itsessään.
Ja kyllä, tiedän, ettei Nietzsche pitänyt kristinuskon "uhrautumiselementistä", mutta kuten olen eritellyt, hän ei selvästikään ymmärtänyt totuuden aspektia sitä analysoidessaan. Ilman subjektiivisten merkitysten välissä piilevää totuutta ei ole muuta kuin se häntä niin vainonnut nihilismi. Siksi kristinusko on vieläkin lännelle tärkeä. Halusi siihen uskoa tai ei.
Jordan B. Peterson on argumentoiden esittänyt, että nietzscheen vaikutti sekoamisen kynnyksellä Jungin "Hero"-arkkityyppi.
Jung on määritellyt "hero"-arkkityypin edustajaksi Jeesuksen teoksissaan.
Nihilismi ja Post-modernismi
Nietzsche oli subjektiivisen merkitysten viljelyllään vahingossa myös ennenaikainen Post-modernisti. Liitän post-modernistisen yliopistoagendan vahvasti myös sosiologian, feminismin, transhumanismin ja sukupuolen tutkimuksen tieteenaloihin. Post-modernistisen tutkimustyön kaava on hyvin nihilistinen:
Vaihe 1: Argumentti X Vaihe 2: Subjektiivinen merkitys 1 vs Subjektiivinen merkitys 2 Vaihe 3: Kaikki subjektiiviset merkitykset todetaan yhtä päteviksi Vaihe 4: Etsitään muita indikaattoreita kuin totuus-attribuutti objektiivisen merkityksen määrittämiseksi. Vaihe 5: Todetaan merkitys ulkomaailmassa. Muiden silmissä se näyttää hulluudelta:
Esimerkkejä (kaikki helposti tutkittavissa, jos halua on, erittelen tässä nyt vain kuvin):
https://twitter.com/BennSteil/status/922866015796592641
https://twitter.com/SteveStuWill/status/768938563731763201
Tässä Jordan B. Peterson kanadassa taistelemassa Social Justice Warrior Post-modernisteja vastaan, kun hän ei suostunut hyväksymään sananvapautta rajoittavaa valtion lakiesitystä, jolla ihmisiä oltaisiin pakotettu käyttämään trans/muunsukupuolisista ihmisistä heidän haluamaansa pronominia. Akateeminen argumentaatiokynnys suorastaan loistaa post-modernistien keskuudessa:
https://www.youtube.com/watch?v=O-nvNAcvUPE
Saako hän mielestänne professorina hyvän ja reiluun argumentatiivisen kohtelun kontekstissa?
Lisäksi, tässä hän keskustelee NIISTÄ NIIN MONTA KERTAA JO MAINITSEMISTANI KESKILUOKKAISISTA VIHREISTÄ MARXISTIPROFESSOREISTA, JOTKA VAIVAAVAT HUMANISTISTA TIEDEKUNTAA YMPÄRI MAAILMAA.. Ja vielä Camille Paglian (yksi tunnetuimmista feministiprofessoreista maailmassa, ja samalla World TOP 100 Intellectuals-listan jäsen, ja vielä samalla lesbokin hän on.. Korostan siksi, että hänellä jos jollain ei olisi syytä hyökätä vihreitä marxistiprofessoreja vastaan, mutta hän tekee sen silti! Miksiköhän? Ei tämä konteksti voi selvitä sillä, että te hypoteettiset kriittiset lukijani, ette jaksa katsoa.)
https://www.youtube.com/watch?v=v-hIVnmUdXM
Post-modernistisen ajattelun suhde tieteeseen: "Ateistit" tuhoavat ateistit
On mielenkiintoista, että monet näistä nihilisteistä, ja niistä muista ryhmittymistä, moni kuitenkin nojaa ateismiin ja darwinismiin:
Miten elämä voi olla merkityksetöntä, ja samalla evoluutioteoria pätevä silloin, kun tieteelliset faktat ovat sosiaalisia konstruktioita niin kuin ekassa kuvassa todetaan?
Tässä vielä lisää:
https://www.ischool.utexas.edu/~l38613dw/website_spring_03/readings/ScienceSocialConstruct.html
Nyt kun peilataan siihen, että erittelen Totuuden attribuutin TIETEEN JA USKOMUSTEN yläpuolelle, ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan?
Tuntuu, että nämä ns. "epätieteet", mistä olen jauhanut monessa eri postauksessani, aiheuttavat enemmän hallaa tieteelle, kuin uskolle:
Nietzschen "God is dead"-lause:
Ihmiset lopettavat uskomisen Jumalaan, mikä johtaa länsimaisen sivilisaation tuhoon. On mielenkiintoista seurata, että jopa ateistit tällä hetkellä tarvitsevat Jeesuksen oppien seuraamista ja kristinuskoa, vähintäänkin sen takia, että selviämme tästä yhteiskuntapoliittisesta tilanteesta. Mutta kuten aiemmin erittelin, totuuden löytäminen, on kristinuskon oppien varassa länsimaissa. Sillä jos individuaalin henkilö joka jahtaa totuutta katoaa, jäljelle jää nihilistiset vasemmistolais-humanistiset tiedelaitokset, jotka rappeuttavat tiedettä itsessään.
Ihan vain tieteen selviämisen näkökulmasta olisi tärkeää, että kristinuskon asema tieteissä tuotaisiin takaisin, koska tieteen homogenisoituminen näkyy näissä aiemmin erittelemissäni feminismin, postmodernismin, gender studies-opintojen ja sosiologian maailmassa.
Vai keksittekö Nietzschen kautta nihilismin aiheuttamalle aukolle jonkin muun tukoksen, joka samalla säästää tieteen? Vaihtoehtoja ovat:
A) Islam B) Tiede rappeutuu lisää nihilismin C) Nietzschen ubermensch, jonka erittelin turhaksi, koska kaikki aidosti toimivat ubermenschit, jotka seuraavat totuutta rehellisesti, seuraavat Jeesuksen opetuksia, halusivat itse uskoa tai eivät.
Turkissa, joka ei tietenkään länsimaa toisaalta ole, Islamin kautta evoluutioteoria heitettiin jo pois.. Kristinusko ei ole sentään kenellekkään sitä tehnyt.. nykyajassa.
https://www.economist.com/news/europe/21729784-out-goes-evolution-comes-islamic-piety-and-loyalty-regime-decline-turkish?fsrc=scn/tw/te/bl/ed/thedeclineofturkishschools
Miksi Totuuden attribuutin yläpuolella on Jumala ja miksi tiede ja uskonto ovat mielestäni tasa-vertaisia
Kun esitän tiedettä uhkaavan post-modernismiin nojaten totuuden attribuutin uudeksi ylimmäksi määrittäjäksi, voidaan havaita, että se tarkoittaa näitä asioita:
Totuuskaavaa pitää käyttää välineenä, joka "puhdistaa tieteen ja uskomukset" valheista.
Se, missä kaikki "totuudet" käyvät yhteen, on Jumala. Yksittäinen henkilö ei voi yksin määrittää kaikkia totuuksia, koska niitä syntyy lisää. Yksilö ei voi myöskään varmuudella eritellä toisen yksittäisen henkilön määrittämiä totuuksia absoluuttiseksi, koska voi olla, että subjektiiviset merkitykset eivät ole olleet neutraaleja yksilön näkökulmasta. Ei voida myöskään sanoa, että yksilö voisi tietää kaikki totuudet. Tämä on henkilökohtainen syy uskolleni: Totuuden Yläpuolella on siis Jumala, jolloin voin nöyrtyä ja keskittyä totuuden etsimiseen yksittäisten totuuksien oikeuttamisen sijaan (mikä on tieteelle ominaista: Esim. tietty professori jää tutkimaan tiettyä asiaa.. Mikään ei tietenkään estä sitä mahdollisuutta, että professori samalla ajattelisi kokonaiskuvaa)
Jos Tiede luo kokoajan uusia totuuksia, mikä estää niitä rappeuttamasta vanhaa totuutta, joka voi olla loppujen lopuksi totta? Tämän takia tarvitaan uskontoa, joka ylläpitää totuuden ajatusta. Uskonnot ovat totuuden aspektin valjastajia, mutta niiden ja tieteen yläpuolella on äärimmäinen totuus, jonka yläpuolella on Jumala.
Esim. voisin hyvin uskoa evoluutioteorian ihmisen kontekstissa absoluuttisesti, koska se ei sinänsä ole ristiriidassa uskonnon kanssa: Jumala olisi voinut luoda maan käyttäen luonnollisia elementtejä.
Kuitenkin totuuden tieni ei voi hyväksyä evoluutioteoriaa täysin, koska sille ei ole fyysistä todistetta. Minulle ei ole näytetty yhtä kappaletta ihmisen evoluutiota mikroevoluutiosta makroevoluutioon. Tämä tuntuu totuuskaavani mukaan historiallis-poliittiselta tavalta venyttää totuutta niin kauan, että asiasta voidaan varmistua:
"Evoluution tapahtuminen kestää x vuotta"
En ole nähnyt evoluutiota, siten en voi sitä täysin hyväksyä. Tämän sanominen on siis kontekstissani totuus.
Samalla tavalla joku tietty henkilö voisi vääristää uskomuksia, ja siten argumentoida niiden olevan absoluuttista totta väärin perustein.
Evoluutiosta sanotaan myös nykyään kasuaalisti, että "no voi etkö tajua, se on evoluutiota". Kaikki oikeutetaan suoraan. Se näyttäytyy minulle miltein uskonnollis-fanaattisena elementtinä.
Historian saatossa voidaan selvästi havaita, että uskonnon ja tieteen kamppailu on kestänyt aikansa.. Tämä moderni feminististen/postmodernistisen/sosiologisten ja sukupuolentutkimukseen sidonnaisten tutkimuskuntien aiheuttama kriisi onkin osittain seurausta tieteen homogenisoitumisesta.. Uskonnon vaikutus on pyyhitty pois. Kaikki vastustajat ovat joko "kreationisteja", omaan uskontoonsa, oli se mikä tahansa, narahtaneita tai idiootteja.
Mikä Jumala on sitten se oikea Jumala, ja miten se määritellään
Totuuden seuraaminen on tärkeää tässä: Valheellisen informaation havainnointi totuuskaavan periaatteen mukaan.
Olen esimerkiksi itse havainnoinut monien uskontojen perustuvan Anima Mundi-ajatteluun, ajatteluun maailmankansalaisuudesta ja maailmansielusta.
Anima mundi on mielestäni ns. kommunismin, sosialismin ja totalitarianismin ja marxismin jonkinsorttinen historiallinen esiaste. Ajatus kaiken yhtenäisyydestä ja siitä, että olemme vain yksi entiteetti kuvastaa tätä. Anima mundin ongelma uskonnoissa on se, että se on kuin muinainen Rooma odottamassa aiemmin esittelemääni totuutta puhuvaa individuaalia: Kuka estää yksilöä rikkomasta valtiota, joka on maailma?
Anima mundiin sidonnaiset uskonnot, ja myös filosofiat kuten stoalaisuus, suorastaan odottavat yksittäisen individuaalin totuuden puhumista ja siten koko järjestelmän murtumista. Sen takia siihen sidonnaiset uskonnot ovat mielestäni väärässä. Lisäksi anima mundiin sidonnaiset uskonnot ovat usein useita Jumalhahmoja omistavia:
Esim. Hindulaisuus: Miten totuus voi olla mahdollinen, kun totuuden määrittäjät voivat hypoteettisesti polarisoitua ja jakautua eri "heimoihin", vaikka kaikki olisi alkunsa yhdestä pisteestä.
Lisäksi anima mundia vaivaa ajatus siitä, että kaikki on yhtä:
Esim. Gandhin retoriikka tai John Lennon: Gandhi kanavoi Jeesuksen esimerkkiä, vuorisaarnaa, rakkauden kaksoiskäskyä ja "käännä toista poskea"-lausetta oman uskontonsa kautta:
We should dispassionately think where we are drifting. Hindus should not harbour anger in their hearts against Muslims even if the latter wanted to destroy them. Even if the Muslims want to kill us all we should face death bravely. If they established their rule after killing Hindus we would be ushering in a new world by sacrificing our lives.
Taustalla oleva ajatus kuoleman kohtaamisesta urheasti johtuu anima mundista:
Seuraako gandhi Jeesuksen mallia oikein, kun hän käskee muiden kohdata kuoleman urheasti? Toisaalta voidaan argumentoida, että hän seuraa itse Jeesuksen esimerkkiä. Mielestäni Jeesus totesi vain hänen olevansa tie, jolloin yksilö vastaanottaa jo hänen esimerkkinsä ilman suurempia käskyjä. Ongelma on siinä, että Gandhi toimii tässä mielestäni auktoriteettina, joka käskee muita, eikä niinkään näytä esimerkkiä. Hänen henkilöhistoriaansa perehtyneet tietävät, että hän sitten loppujen lopuksi seurasi esimerkkiä..
Lisäksi maailmankansalaisuuden ajatus vaivaa anima mundi-ajattelua yhteiskuntapoliittisella tasolla: Esim. Stoalaisuuden maailmankansalaisuus on hyvin nähtävissä modernissa yhteiskunnassa vasemmistossa:
Maailmankansalaisuuden ajatus vasemmistossa tulisi kanavoida yksittäisen maan kautta: maailmankansalaisuus sinänsä ei ole paha asia, mutta utopistinen unelma yhdestä valtiosta, joka on maailma itsessään, murtuu aina. Ehdottaisin siis vasemmistolaisille maailmankansalaisuuden kanavointia niin, ettei siitä ole haittaa oman yksittäisen maan kontekstissa. Tällöin heistä tulisi mainitsemiani individualistisia totuuden puhujia, jotka eivät olisi enää sidonnaisia ideologioihin.
Vastavuoroisesti sama pätee oikeistolaisiin, jotka ovat liikaa kiinni omassa maassaan: On hyvä, että oma maa kiinnostaa, mutta totuuteen kiinni pääsemiseksi pitää tiedostaa muutakin. Individualismi on oikea tie.
Lennonin kontekstissa tulee mieleen Imagine-laulu: Hän yrittää napata samaa totuutta mistä minä puhun, mutta hän ajaa tässä kontekstissa anima mundia loppujen lopuksi, eritellessään aluksi eri aspekteja, kuten:
"Imagine there's no heaven"
"Imagine there's no countries"
"Imagine no possessions"
You may say I'm a dreamer But I'm not the only one I hope someday you'll join us And the world will live as one
"World will live as one". Hän ei näe, että hän yrittää päästä totuuteen kiinni, mutta ajaa päinvastaista asiaa.
Tässä suhteessa kristinusko (Jeesuksen opetuksiin perustuva versio siitä) on mielestäni totuuden kannalta ideaali, koska se sisältää:
Erittelemäni individualistisen totuuden puhujan rakenteen, joka kykenee aina totuutta puhumalla selvittämään minkä tahansa yhteiskunnallisen rakenteen tai dilemman. "Sana joka tulee lihaksi" on jo juutalais-kristillisessä kaanonissa, jonka menneisyyttä ei ole helppo statistisesti määrittää.
Anima mundin "parhaat" osat ilman anima mundia:
A) Ei tarvetta maailmanvaltiolle, koska usko kolmiyhteiseen Jumalaan riittää.
B) Lähetyskäskyssä ei mainita muuta kuin "tehkää kaikkien maiden kansalaiset minun seuraajikseni".. mahdollisuus maailmankansalaisuuteen, mutta se ei ole ns. välttämättömyys. Valinnanvapaus
C) Yksinkertaisesti ei ole maailmansielua, jonka alla Jumalolennot toimivat (jolloin hypoteettisesti voisi syntyä polarisaatioita) vaan Jumala.
Totuustasot ja niiden analysointimenetelmät Ohessa havaitsemiani tasoja totuuksista, niitä voi olla enemmänkin maailmassa. Erittelin myös tärkeitä filosofeja tasoille, missä näen heidän itse olleen. Ongelmaksi totuuksien kanssa tekee myös se, että joka tason molemmissa näkökannoissa voi olla osatotuuksia.. Esim. tiettyä ideologiaa oleva henkilö voi olla oikeassa arkipäiväisessä asiassa, vaikka hänen ajamansa ideologiansa olisi väärässä.
 Jumala (Isä, poika, pyhä henki) Ymmärrys väärästä Raja (Jumalani, Jumalani miksi hylkäsit..) Väärä Yhteys (Nietzsche sekoaa) Yhteys Väärä totuus Totuus (Maanpäällinen Jeesus) _(Nietzsche)__________ Totuus oletusarvona Hyvä ja Paha (Nietzsche, Jung) Tiede ja Uskonnot (Nietzsche, Jung) Vasemmisto ja Oikeisto: (Rand, Marx) Sosialismi vs Kapitalismi: (Rand, Marx) Ideologiat ja arvot sotivat kauttaaltaan Yhteiskunta (marx, rand) Politiikka (rand, marx) puolueet Ryhmät Yksilö 
Miksi Rand
Randin Objektivismi antaa kyvyn havaita politiikkojen liikettä ja siten vaikuttaa totuuden observoimiseen:
Esim.
Itsekkyys on hyvä, epäitsekkyys on paha.
Donald Trump: Emme hyväksy pariisin ilmastosopimusta Demokraatit: Pakko hyväksyä, maailma kärsii muuten Donald Trump: Emme hyväksy. Vetäydyn sopimuksesta Demokraatit: Älkää huoliko, te muut, me hoidamme Trumpin osan Donald trump: Noniin, nyt amerikka hoitaa selvästi osansa ilmastokysymyksissä, kun sain Demokraatit jumiin heidän omaan peliinsä. Jos he lopettavat olemasta auttavaisia, he eivät itse kestä omia arvojaan ja joutuvat näyttämään sen julkisesti, ja sitten he häviävät.
Eli trump siis kykenee pakottamaan randin avulla vasemmiston toimimaan vasemmistojen arvojen mukaan tilanteessa, jossa heitä voi kiristää heidän omilla arvoilla.
Toinen esimerkki:
Donald Trump: Hillary on kiero nainen Hillary on hiljaa Donald Trump: Katsokaa nyt, kiero nainen ei sano mitään.
A) Miksi Donald Trump haukkuisi vastustajansa, jos hän ei siitä mitenkään hyötyisi? Tämähän olisi poliittinen itsemurha. Siten voidaan olettaa, että hän aidosti tarkoitti sitä.
B) Miksei Hillary kommentoi. Onko hän sittenkin kiero nainen?
C) Koska Hillary ei kommentoi, hillary on tilanteessa, missä hän agitaatioon reagoidessaan todistaa muille olevansa kiero nainen, mutta samalla jos hän ei kommentoi, tausta-ajatus kieroudesta jää voimaan.
Tämä on randin filosofian poliittinen käyttötapa. Sitä voidaan myös käyttää yleismaailmallisesti missä tahansa kontekstissa sosialistista tai vasemmistolaista puoluetta vastaan. Vasemmiston tai sosialistien on pakko totella, tai muuten he paljastavat itsensä poliittisessa pelissä. Siksi poliittisten totuuksien kannalta hänen filosofiansa ymmärrys on välttämätöntä.
Miksi Marx
mahdollistaa totuuksien havainnoinnin ja vertailevan tutkimuksen yksilötasolla peilaten eri yhteiskuntaluokkien välillä. Tämä on välttämätöntä totuuskaavan toimivuuden kannalta.
Miksi Jung
Subjektiivisten merkitysten havainnoimiseksi neutraalisti tarvitaan irtautuminen ideologioista itsessään, jolloin psyykemallista ja sen ymmärtämisestä on hyötyä. Lisäksi yksilö, joka etsii totuutta on samalla yksilö, joka pienentää Varjoaan jungin termein.
The end. Varmaan teen jotain yksittäisiä tarkennuksia pienempiin asiakokonaisuuksiin myöhemmin. Tämä oli vähän tämmöinen Grand slam. Toivottavasti saatte jotain irti.
submitted by SuomenKartsa to Suomi [link] [comments]


2017.06.30 17:25 jesus-lizard Aasialainen ihonhoito 101: Aloittelijan opas & FAQ

Aasialainen ihonhoito kiinnostaa, mutta et yhtään tiedä mistä aloittaa? Ei hätää. Olet tullut oikeaan paikkaan.
Aasialaisen ihonhoidon filosofia
Aasialaisesta, erityisesti korealaisesta ja japanilaisesta ihonhoidosta puhutaan Suomessakin yhä enemmän ja enemmän. Ihonhoitorutiinit, erilaiset ja aivan uudet tuotteet sekä omituisilta kuulostavat ainesosat saattavat kuitenkin aiheuttaa suurta hämmennystä alkuun. Suurin osa aiheeseen liittyvistä artikkeleista ja materiaaleista keskittyykin nimenomaan siihen, kuinka monta vaihetta rutiiniin pystyy lisäämään parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi, ja se jos mikä, on omiaan luomaan hämmennystä aasialaiseen kosmetiikkaan vasta tutustuville.
Länsimäinen ihonhoitorutiini on verrattain yksinkertainen. Siinä keskitytään puhdistamaan ja kosteuttamaan. Jotkut käyttävät silmänympärysvoidetta, toiset näppy- ja finnivoiteita. Seerumitkin ovat nostaneet suosioitaan viime aikoina. Yksittäin, nämä tuotteet voivatkin olla mahtavia. Valitettavasti, ne eivät välttämättä yksistään toimi ratkaisemaan kaikkia ihosi ongelmia. On lähes mahdotonta kehittää ja tuottaa voide joka sopisi kaikille ihon ongelmille. Toki, länsimaisestakin kosmetiikasta löytyvät omat tuotteet kuivalle, öljyiselle, ikääntyvälle jne. iholle, mutta entä jos ihosi on taipuvainen akneen, mutta on silti kuiva? Ikääntyvä? Herkkä? Öljyinen? Entä jos haluat tasoittaa ihon pintaa mutta samalla kosteuttaa kuivaa ihoasi? Häivyttää aknesta jääneitä arpia? Taistella ihon punaisuutta vastaan? Tervemenoa vaan löytämään tuote joka sopii juuri sinun ihollesi ja joka ratkaisisi kaikki ongelmat joista ihosi kärsii. Monet kosmetiikassa käytetyt ainesosat saattavat tarvita hyvinkin tarkan pH-tason toimiakseen. Osa ainesosista taas ei yksinkertaisesti toimi yhdessä käytettyinä.
Ja juuri siksi, aasialainen ihonhoitorutiini nostaa suosiotaan jatkuvasti. Aasialaisen ihonhoidon loputon suo, tonerit, seerumit, essencet, ampoulet, creamet, aktiivit, kaikki kymmenet erilaiset tuotteet joista olet ehkä jo kuullut, tuovat ihonhoitoosi erilaisia ainesosia, vaikuttavia tekijöitä ja keskittyvät jokainen selvittämään yhtä ongelmaa mistä ihosi kärsii. Saatat käyttää toneria joka kirkastaa ihoa, seerumia joka taistelee ikääntymistä vastaan, essenceä joka vähentää punaisuutta, kosteusvoidetta joka tuo kaivattua kosteutta ihollesi. Mahdollisuudet ovat rajattomat! Ja juuri sen vuoksi, aasialainen ihonhoito on niin tehokas niin monelle meistä.
Yleisimmät vaiheet
Mitkä sitten ovat ne tärkeimmät osat rutiinia? Mitä pitäisi nyt ensi alkuun hankkia? Ja missä järjestyksessä nämä tuotteet pitäisi lätkiä naamaan? Rutiini näyttää suurinpirtein tältä, vaikka se ei ole kiveenhakattu. Tärkeimmät tuotteet joita suositellaan hankittavaksi ensimmäiseksi, on boldattu. Tuotteet, jotka ovat vain ”kiva lisä” rutiiniin, ovat (suluissa).
Essence, serum ja ampoule on niputettu kaikki samaan kategoriaan, koska ne ovat tuotteina niin lähellä toisiaan. Missä järjestyksessä ne sitten pitäisi laittaa, kevyimmästä paksuimpaan. Tutki tuotteidesi koostumusta, ja näin saat tietää omien tuotteidesi kanssa oikean järjestyksen. Sama homma emulsion, lotion, cream –kategoriassa. Et luultavasti edes tarvitse näitä kaikkia, ellei ihosi vaadi aivan ultimaattista kosteutusta. Aktiivien kanssa kannattaa myös olla varovainen koska saatat pilata ihosi niillä helposti. Aktiivit tulee ottaa käyttöön totutellen, eikä niiden käyttöä suositella ennen kuin olet löytänyt muista tuotteista toimivan rutiinin itsellesi, ja ihosi kosteustasapaino ja kosteussuoja on kunnossa. Aurinkovoidetta käytetään päivällä, sleeping maskia illalla.
Jokaisen rutiini on kuitenkin yksilöllinen! Se mikä toimii toiselle, ei välttämättä toimi toiselle. Ei edes silloin, kuin ihotyyppinne vaikuttaa olevan sama ja kärsitte samoista ongelmista.
Kuinka rakentaa oma aasialainen ihonhoitorutiini?
Aasialaisen ihonhoitorutiinin rakentaminen ei ole mikään suora tie eikä siihen tarvitse hypätä mukaan kertaheitolla vaihtamalla kaikki länsimaiset tuotteet aasialaisiin. Jos kaapistasi löytyy toimiva länsimainen tuote, käytä se loppuun. Sen jälkeen voit miettiä tuotteen korvaamista aasialaisella tuotteella, mutta toisaalta miksi, jos tuote jo toimi loistavasti ihollesi? Ensimmäisiä tuotteita hankkiessasi, mieti omaa ihoasi. Mitä tarvitset? Kuinka helposti niitä on saatavilla länsimaisesta ihonhoidosta hyvälaatuisina tuotteina? Meiltä löytyy esimerkiksi kasapäin toimivia kosteusvoiteita edulliseen hintaan, mutta kaksoispuhdistukseen (oil-cleanser, foam-cleanser) tai hoitonesteisiin (essence, ampoule) korvaavia tuotteita ei löydy likimainkaan yhtä mittavissa määrin. Ja niin, sheet maskit. Sheet maskit tietysti! Niitä meillä ei ole käytännössä ollenkaan, ainakaan jos verrataan aasialaisiin markkinoihin. Pieni varoituksen sana sheet maskeista tosin. Niihin jää koukkuun! Tai ei, ei sheet maskeihin jää koukkuun. Niiden ostamiseen jää koukkuun. Huomio! Välttääksesi ihon ärsytystä tai puhkeamista, muista testata jokainen uusi tuotteesi ensin pienelle ihoalueelle. Älä myöskään ota useampaa tuotetta käyttöön samaa aikaa, koska myöhemmin et voi tietää mikä tuote teki hallaa ihollesi tai mikä tuote toi ihosi parhaat puolet esiin. Suositeltavaa olisi pitää kahdesta viikosta kuukauteen väliä jokaisen uuden tuotteen käyttöönoton kanssa.
Tuotteet
No niin. Nyt kun on käyty nimeltä läpi tuotteita ja mietitty rutiinia, voidaan siirtyä puhumaan tuotteista yksilöinä. Rakentaessasi ihonhoitorutiiniasi ja ostaessasi uusia tuotteita, jokaisesta tuotteesta tulee yksilö, jota haluat joko rakastaa ja helliä koko sydämelläsi (tai ihollasi), vihata ja heittää seinään tai unohtaa koko olemassa olon. Eli, mitä nämä tuotteet oikeasti ovat. Mikä kaksoispuhdistus? Miksi sitä aurinkorasvaa pitäisi käyttää muuallakin kuin rannalla? Mikä se essence nyt käytännössä on? Ja miksi tässä sheet maskissa on etanan kuva? Jatketaan.
Aurinkosuoja Aloitetaan rutiinin viimeisestä mutta ei suinkaan hyödyttömimmästä tuotteesta. Aurinkosuojaa on meillä päin totuttu käyttämään oikeastaan vain rannalla. Eihän meillä edes paista aurinko täällä. Ja olisi kiva ruskettuakin! VÄÄRIN. On täysin turhaa käyttää jopa satoja euroja ihonhoitoon, jos tahallasi altistat ihoasi sen pahimmalle viholliselle. Aurinkosuoja on yksi tärkeimpiä rutiinin osia, jopa meillä Suomessa. Se suojaa rypyiltä, ihon ennenaikaiselta vanhentumiselta sekä tietysti ihosyövältä. Valitettavasti, suurinosa länsimaisista aurinkosuojista sopii ainoastaan rannalle käytettäväksi. Ne ovat tahmeita, raskaita, vaikeita käyttää, jättävät iholle valkoisen pinnan eikä niiden päälle ole kiva laittaa vaatteita tai varsinkaan meikkiä. Usein, ne eivät myöskään suojaa tarpeeksi. Aasiassa aurinkosuojan käyttö on lähes itsestäänselvyys ja aasialaisilta markkinoilta löytääkin aurinkosuojia laidasta laitaan, jokaisen iholle, jokaiseen tarpeisiin, erilaisilla koostumuksilla, meikin alle sopivaksi ja mikä tärkeintä – suojakertoimilla mitkä oikeasti suojaavat. Aasiassa aurinkosuojat ovat myös huomattavasti edullisempia kuin meillä. Joten, ennen kuin mietit yhtään ettei Suomessa tarvitse aurinkosuojaa, muuta mielesi ja etsi aasialaisilta markkinoilta aurinkosuoja jossa on UVA ja UVB-suoja. Tarkista myös että aurinkosuojan SPF (Sun Protection Factor) on 30-50 ja PA vähintään +++. SPF on UVB-suojan indikaattori. UVA-suojan indikaattori on PA.
Oil cleanser, cleansing oil, puhdistysöljy, öljypuhdistus, meikinpoistaja No niin. Nyt kun on hyvät aurinkosuojat hankittu suojaamaan ihoa pahalta auringolta, tarvitaan tietysti hyvä keino puhdistaa aurinkosuoja pois, samoin kuin meikki. Kaksoispuhdistus onkin aasialaisen ihonhoitorutiinin toinen tärkein osa-alue. Öljypuhdistus rikkoo jäljellä olevan aurinkosuojan pinnan ja nostaa pinnalle sen ylijäämät, meikin ja muun epäpuhtaudet jonka jälkeen kaksoispuhdistuksen jälkimmäisellä vaiheella, vaahtopuhdistuksella, on kaikki tämä helposti poispestävissä. Huomioi, että puhdistusöljyn tulee olla emulsifoituva! Lyhyt kertaus emulsifoituvan puhdistusöljyn käyttöön: Hiero öljyä perusteellisesti kuivilla käsillä kuiville kasvoille. Tämän jälkeen kastele kätesi ja hiero kasvojasi, jotta öljy emulsifoituu eli muuttuu valkoiseksi. Toista, kunnes öljy on kokonaan emulsifoitunut kasvoillesi. Huuhtele kasvot puhtaaksi.
Essencet, seerumit, ampoulet, hoitonesteet Ja nyt aletaan päästä lähelle niitä hauskimpia asioita aasialaisessa ihonhoidossa. Hoitonesteet ja niiden lukemattomat ja kummalliset ainesosat ja vaikutukset, joiden avulla pääset rakentamaan ihonhoitorutiiniasi kunnolla ja muokkaamaan sen sopivaksi juuri itsellesi. Essencet ovat yleensä nestemäisempiä kuin ampoulet ja seerumit. Ampouolet ja seerumit keskittyvät enemmän tiettyyn ainesosaan tai tietyn vaikutuksen aikaansaamiseen. Nämä rajat ovat kuitenkin hämärtyneet huomattavasti, ja seerumit voivat olla hyvinkin nestemäisiä ja essencet paksumpia. Käytännössä kaikki nämä ovat hoitonesteitä, jotka tuovat iholle jonkinlaista kosteutta ja joiden tarkoitus on imeytyä ihoon ennen varsinaisia kosteuttavia voiteita. Vastaus kysymykseen ’Mikä ero näillä on?’, no ei loppupeleissä juuri mikään.
Tässä on listattuna joitain suosittuja hoitonesteissä käytettyjä ainesosia ja niiden vaikutuksia. Mikään näistä ei kuitenkaan ole kiveenkirjoitettu, ja kaikki ainesosat eivät toimi kaikille! Muista aina testata tuotteesi!
Etana: Lievittää ihon punaisuutta, hoitaa finnejä, nopeuttaa ihon paranemista, korjaa auringon aiheuttamia vaurioita, tasoittaa ihon sävyä. Vitamin C: Kirkastaa, haalentaa auringon ja iän tuomia pigmenttiläikkiä, korjaa auringon aiheuttamia vaurioita, lisää kollageenin tuotantoa ajan myötä. Niacinimide: Kirkastaa, haalentaa auringon ja iän tuomia pigmenttiläikkiä, vahvistaa ihon kosteussuojaa Arbutin: Kirkastaa, haalentaa auringon ja iän tuomia pigmenttiläikkiä torjumalla melaniinin ilmentymiä pitkäaikaisessa käytössä. Yeast ferment extract/galactomyces/saccharomyces: Kirkastaa, haalentaa auringon tai iän tuomia pigmenttiläikkiä, tasoittaa ihon sävyä, kontrolloi solujen uusiutumista ja ihon öljyisyyttä. Hyaluronic acid/Sodium hyaluronate: Kosteuttaa sitomalla vettä ihoon. Glycerin: Kosteuttaa sitomalla vettä ihoon Salicylic acid eli BHA: Kemikaalinen kuorinta aknen ja tukkeutuneiden ihohuokosten hoitoon. Toimii parhaiten ihon pH-tason ollessa 3-4. Glycolic acid (AHA): Kemikaalinen kuorinta pehmentämään ihon pintaa ja hoitamaan aknea. Kosteuttava. Toimii parhaiten ihon pH-tason ollessa 3-4. Mandelic acid (AHA): Suosittu AHA-vaihtoehto niille, joiden iho reagoi huonosti muihin AHA-vaihtoehtoihin.
Miten valita näistä kaikista sitten se mitä pitäisi käyttää? Ei tarvitsekaan. Jos ihosi kärsii useasta ongelmasta, osta useampi hoitoneste hoitamaan eri ongemia. Siinä se. Aktiivien, eli BHA ja AHA:n kanssa sietää kuitenkin olla varovainen. Niitä tulee käyttää vain puhdistetulla iholle ennen tonereita ja hoitonesteitä ja niiden käytön jälkeen tulisi aina odottaa n. 20-30 minuuttia ennen seuraavaa tuotetta. Liiallisessa käytössä aktiivit saattavat rikkoa ihosi. Ihon pitää antaa tottua aktiiveihin, joten ottaessasi näitä tuotteita käyttöön, totuta iho ensin käyttämällä niitä vain 1-2 kertaa viikossa. Kuukauden päästä voit lisätä käyttöä jo 3-4 kertaan viikossa.
Näitä kaikkia tuotteita ja ainesosia ei myöskään ole pakollista käyttää. Ei todellakaan! Rakenna oma rutiinisi. Jos haluat käyttää vain etanaa, käytä etanaa. Voit toki miettiä onko tarpeellista iskeä kasvoihin viittä eri etanatuotetta, joilla on käytännössä sama vaikutus. Muista rakentaa rutiinistasi juuri itsellesi sopiva ja muokata se sellaiseksi kuin itse sen haluat olevan.
Kosteutus Aasialainen ihonhoitorutiini tarjoaa lähes lukemattomia vaihtoehtoja ihon kosteuttamiseen. Emulsiot ovat rakenteeltaan kevyitä, nestemäisiä lotioneita jotka tuovat iholle kevyttä kosteutusta. Emulsiot saattavat olla täydellinen kosteuttaja öljyiselle iholle, kun taas kuivaihoiselle ne toimivat mukavana, kevyesti kosteuttavana kerroksena raskaamman voiteen alla. Varsinaiset kosteusvoiteet, eli creamit, ovat paksumpia ja yleisesti tarjoavat enemmän kosteutusta. Sleeping packs tai sleeping maskit ovat yleensä vielä tätäkin paksumpia, ja toimivat iltarutiinissa viimeisenä vaiheena lisäkosteutusta tarvitsevalle iholle. Ja kuten sanottu, vaikka näiden tuotteiden tehtävä on tuoda tarvittavaa kosteutusta iholle, niissäkin voi olla erilaisia ihoa buustaavia ainesosia ja vaikutuksia jotka korjaavat ja auttavat ihoa kosteutuksen lisäksi.
Toners Tonerit. Ah, tonerit. Länsimaisessa kosmetiikassa ei oikeastaan edes ole vastaavaa tuotetta sille, mikä Aasiassa toner on. Aasiassa tonereiden tarkoitus on kosteuttaa ja ne suositellaan levitettäväksi kasvoille käsin taputtelemalla. Kosteuttavien tonereiden lisäksi Aasiasta löytyy myös pH-tasoa alentavia tai tasoittavia tonereita. Nämä on suositeltu käytettäväksi silloin, jos puhdistus on nostanut ihon pH-tasoa ylös, tai jos halutaan madaltaa ihon pH-tasoa esimerkiksi tietyn pH-tasoa tarvitsevien aktiivien vuoksi. Kaiken kaikkiaan, tonerin tarkoitus on valmistella ihosi tulevia tuotteita varten, jotta ihosi saisi niistä mahdollisimman paljon hyötyä irti.
Ja mitä vielä? Vaahtoputsarit, aktiivit, sheet maskit Aloittaessasi aasialaista ihonhoitorutiinia, vaahtopuhdistuksen ja aktiivien ei välttämättä kannata olla ensimmäisenä ostoslistalla. Miksi ei? Siksi koska meillä löytyy länsimaisessa ihonhoidossa aivan päteviä vaahtopuhdistukseen tarkoitettuja tuotteita. Koita etsiä putsari, jonka pH on n. 4-5.5. Mitä tulee aktiiveihin, eli kemikaalisiin kuorintoihin, on hyvin tärkeää, että ihosi kosteustasapaino ja rutiinisi on kunnossa, ennen kuin otat aktiivit käyttöön. Aasialaisesta ihonhoidosta löytyy länsimaiseen tapaan myös lukemattomia poispestäviä maskeja ja kuorintoja. Nämäkin ovat hauska lisä rutiiniin silloin tällöin, mutta eivät yhtä tärkeitä kuin esimerkiksi kaksoispuhdistus. Ja viimeisenä. Sheet maskit. Tähän sanon vain: Anna mennä! Sheet maskit ovat halpoja, niitä löytyy lukemattomia erilaisia, eri merkeiltä, eri vaikutuksin ja niitä on hauska käyttää. Vain kokeilemalla tiedät, mikä sopii juuri omalle ihollesi.
Kysymyksiä ja vastauksia
Aivan liikaa tuotteita ja vaiheita. Ei kai kellään ole aikaa tällaiseen? Aluksi saattaa vaikuttaa, että tuotteita pitää läimiä iholle aivan lukematon määrä ja että siihen menee loputtomasti aikaa. Ei siihen oikeasti mene, koska et joka päivä kuitenkaan käytä aktiiveja tai maskeja. Jos et löydä itsestäsi motivaatiota käyttämään useampaa tuotetta, älä käytä. Aasialaisessa ihonhoidossa yksi parhaista asioista on se, että se tekee ihonhoidosta hauskaa.
Pitääkö nämä kaikki tuotteet ostaa, jotta näen tuloksia? Ei. Kuten sanottu, voit hitaasti alkaa rakentaa omaa rutiiniasi. Ostaa esimerkiksi seerumin buustaamaan länkkärituotteitasi joita käytät. Hiljalleen, kun vanhat tuotteesi alkavat olla lopussa, voit ostaa aasialaisia tuotteita tilalle. Mikäli haluat. Kaksoispuhdistuksesta ja aurinkovoiteesta on hyvä aloittaa. Sen jälkeen tuoda mukaan esimerkiksi toner.
Etanaa iholle? Hell no! Heh. Etanatuotteet ovat suosittuja syystä. Ne toimivat monille. Mutta jos tuntuu, että ainesosat joita näet aasialaisessa kosmetiikassa käytettävän eivät ole sinulle, älä hikeenny. Aasiasta löytyy myös lukemattomia tuotteita, joissa käytetään aivan ”normaaleja” ainesosia, jotka ovat meilläkin yleisiä. Aasialaisissa tuotteissa on usein kuitenkin hinta-laatu –suhde aivan omaa luokkaansa länsimaisiin tuotteisiin verrattaessa.
Miksi tämä tuote ei toimi minulle vaikka se toimii kaikille muille? Niin. Kaikille ei toimi samat tuotteet. Saattaa olla sydäntäsärkevää huomata olevansa allerginen etanalle, mutta sen kanssa on vain opittava elämään. Vaikka jokin tuote olisi kuinka suosittu, et voi tietää toimiiko se sinulle, ennen kuin kokeilet. Testaa kaikkia tuotteita ensin vaikka vain toiselle poskelle, ja huomaat sopiiko tuote sinulle, pilaamatta kuitenkaan koko kasvojasi. Kiinnitä myös humioita tuotteiden ainesosaluetteloihin, eli INCI-listoihin, niin saatat alkaa huomata mitkä ainesosat ovat niitä, jotka eivät toimi ja joita tulisi välttää. COSDNA on loistava sivu eri tuotteiden INCI-listojen selvittämiseen ja analysointiin. Ja hei, saattaahan olla, ettet ollutkaan allerginen etanalle vaan jollekin toiselle ainesosalle, jota etana-seerumissasi oli käytetty!
Okei. Shut up and take my money. My body is ready. Mistä näitä tuotteita saa? Helpoin tapa meille Suomessa on ostaa kotimaisista nettikaupoista, Bearelista tai [Elevenistä](www.eleven.fi). Tuotteet tulevat nopeasti perille, ja voit olla varma, etteivät ne ole feikkejä. Suomalaissa nettikaupoissa on tietysti hieman korkeammat hinnat, joten jos haluat maksaa tuotteesta vähemmän, ja kestät muutaman viikon odotuksen, hyvä paikka ostaa on esimerksiksi Jolse. Mikäli lähdet ostamaan eBaysta, osta luotettavilta myyjiltä jotka lähettävät tuotteet Koreasta. Et ihan oikeasti halua ostaa kiinalaista feikkituotetta, vaikka se olisikin 5 euroa edullisempi.
Yksi kysymys vielä. Miksi näissä tuotteissa lukee ”whitening”? Jos en enää saa edes ruskettua, niin en ainakaan halua valkaista ihoani! Rauhallisesti nyt vaan. Tässä taidetaan olla pienen kielimuurin takana. Kun aasialaisessa tuotteessa lukee ”whitening”, se yleensä tarkoittaa ”brightening”, eli kirkastava. Kirkastavat tuotteet sananmukaisesti kirkastavat ihoa ja tasoittavat ihon sävyä. Ne eivät muuta ihosi luonnollista sävyä.
Miten nyt käytännössä pystyn valitsemaan ne oikeat tuotteet itselleni? Tässä kohtaa, voi antaa vain suuntaviivoja. Ei täydellisiä vastauksia. Se, joka loppupeleissä pystyy tätä asiaa tutkimaan ja tähän asiaan vastaamaan, olet sinä itse. Selvitä oma ihotyyppisi ja sen tarpeet. Mitä haluat parantaa ihossasi? Minkä haluat olevan ensimmäinen askel kohti parempaa ihoa? Internet on täynnä suosituksia, arvosteluja ja kokemuksia. Niistä on hyvä lähteä liikkeelle. Tietysti, on aivan sallittua kysyä tuotesuosituksia! Mutta muista, että on täysin turhaa kysyä ”mikä on hyvä seerumi?”, jos et kerro ihotyyppiäsi tai minkälaisia vaikutuksia haluat seerumillasi olevan. Tuotteiden ostelu hetken mielijohteesta on hauskaa, ja saatatkin sattumalta saada käsiisi varsinaisen helmen. Mutta sitäkin harmillisempaa on ostaa ensi alkuun hurja kasa tuotteita, joista puolet ei toimi. Lue arvosteluja jokaisesta tuotteesta ennen niiden ostoa ja opettele tulkistemaan INCI-listoja. Tulet säästämään pitkän pennin sekä pelastamaan ihosi monilta katastrofeilta.
Tervetuloa matkalle aasialaisen kosmetiikan ja ihonhoidon ihmeelliseen maailmaan!
Lähde ja käännökset: Asian Skincare 101: A Beginner's Guide & FAQ
submitted by jesus-lizard to AsianBeautySuomi [link] [comments]


2017.06.15 07:32 surunkorento Saunahajatelmia Suomen politiikasta persuviikolta

Onpahan ollut viikko. En päässyt pariin päivään näppäimien ääreen, mutta kirjaan näin jälkijättöisesti omia hajatelmia, joille voi vanhemmiten tarvittaessa puistella päätään. (Lue: saa kaikin mokomin antaa hautautua redditin alhoon)
Toim. huom. Kirjoitushetkellä julkisuudessa on ollut monenkirjavaa kuvausta siitä, mitä kulisseissa tapahtui, joten suhtaudun omiinikin päätelmiin varauksella. Koska maailmanmenoa on kuitenkin jotenkin jäsenneltävä järkeen käyvään muotoon, seuraan politiikan viisautta "asiat ovat niin kuin miltä ne näyttävät".
Sipilästä ja Orposta Heti kärkeen on myönnettävä, että ilman toimittaja Nurmea olisin mennyt vipuun siinä missä viisaammatkin, sillä en olisi uskonut parivaljakon kykenevän sellaiseen juonikkuuteen kuin miltä nyt näyttää. Julkisuudessa olleiden saavutusten ja ulostulojen valossa Sipilä vaikutti varsin yksinkertaiselta ja herkkänahkaiselta väkisinrunttaajalta, kun taas Orpo on loistanut lähinnä liian vastuulliseen asemaan kohonneena jees-miehenä. Orpon kohdalla näkemystä ei tämän viikon jälkeen tarvitse korjata, sillä Orpon arvoarvoarvo-mantra vain vahvisti käsitystä ulkoa opettelevasta broilerista. Sipilän kohdalla oikaisu on kuitenkin paikallaan; Sipilän johtama hallitus on onnistunut kompuroimaan itse polkemallaan polulla niin näyttävästi ja toistuvasti, etten jaksanut uskoa miehen kykenevän minkäänlaiseen taktikointiin. Oli tämän "hallituskorjausliikkeen" varsinaisina aivoina sitten Sipilä tai Soini, Sipilä osoitti nyt osaavansa pelata edes 2d-politiikkashakkia. Päällisin puolin tilanne näyttää Sipilän ja Orpon lempilasten eli sote- ja maakuntahallintouudistusten osalta nyt paremmalta - saivathan he kuohittua ainoan heidän kanssaan kaalimaalle päässeen pukin - mutta kupletin juonen paljastuminen kesken esityksen on sanalla sanoen noloa. Kognitiivinen dissonanssi pitää tietysti huolta siitä, että herrojen hehku ei kalpene pää-äänestäjäkuntiensa silmissä, mutta henkilö- ja/tai puoluekulttien ulkopuolella saattaa olla kriittisempää liikkuvaa äänestäjää, jotka kokevat nähdyn teatteriesityksen törkeänä kuluttajan kusetuksena. Lätäkön toisella puolella presidentti-suurvelho Skandalf Oranssi järjesti saman viikon sisällä kabinettikokouksen, jonka pressiosuudessa kabinetin jäsenet ylistivät kilpaa johtajaansa. Näin pateettiseksi Sipilän sankarishow ei sentään vajonnut, mutta Sipilän kannattaisi ehkä muistaa, että suurmiehiä ei esitetä, suurmiehiä ollaan.
Soinista En voi olla kunnioittamasta sitä määrätietoisuutta, jolla Soini pitää kiinni asemastaan ja perinnöstään; mies osoitti olevansa valmis tuikkaamaan tuleen torpan, jota on ensin pari vuosikymmentä pieteetillä rakentanut, eikä edes Raamatun (Juudas-viitteet) käyttäminen kansalle valehtelussa tunnu painavan julkikatolisen mieltä. Valtakunnan viimeisen SMP:läisen ponnistelut saattavat saada valitettavan tragikoomisen lopun, kun mies johtaa kulisseista kodittomaksi jääneiden seteliselkärankaisten kerhon tanssia porvaripuolueiden pillin mukaan. Seitsemän veljeksen nimikaiman runoa mukaillen: "Makeasti oravainen makaa ministerihuoneessansa. Sinnepä ei Halla-ahon hammas, eikä kansanmiehen ansa ehtineet milloinkaan."
Terhosta ja muista uuvateista Ilman ensikäden tietoa on mahdotonta sanoa, missä määrin ja missä vaiheessa - jos ollenkaan - Terho ja muut uuvatit osallistuivat tämän poliittisen manööverin suunnitteluun, mutta joka tapauksessa useampi tästä kööristä heitti pois rutkasti poliittista pääomaansa julistaessaan yhtenä päivänä puolueen yhtenäisyyttä ja ottamalla seuraavana hatkat. Seliseli soi vahvana tällä hetkellä, mutta niiden parin päivän aikana, jona täyskäännös tapahtui, ei tullut esille mitään niin uutta tai shokeeraavaa, joka olisi selittänyt yhtäkkisen tarpeen jättää persut; paitsi tietysti se, että valmiiksi sovitut hillotolpat piti nyt hankkia näin. Uuvattien joukossa on toki myös henkilöitä, joiden arvot ovat varsin vahvasti ristiriidassa halla-aholaisen maailmankuvan kanssa, ja siltä osin päätös on perusteltu ja varmaan oikeakin. Nähtäväksi jää, palkitseeko vai rankaiseeko kansa seuraavissa vaaleissa persuedustajat, jotka hyppäsivät näin innokkaasti porvaripendolinon kyytiin.
Presidentti Niinistöstä Presidenti Niinistön rooli tässä kaikessa on itselleni se, josta kaipaisin lisätietoa, vaikken sitä varmaan ennen muistelmia tule saamaan. Arvostan Niinistössä erityisesti hänen kansanmiehisyyttään ja riippumattomuuttaan, joita kumpaakin hän on mielestäni osoittanut ensimmäisellä presidenttikaudellaan. Jos kuitenkin käy ilmi, että hänellä oli tässä kuvioissa aktiivinen rooli ja toimi aktiivisena käsikassarana hallituspuolueiden piikkiin ja oppositiopuolueita vastaan, arvostukseltani katoaa pohja, sillä mielestäni istuvan presidentin pitäisi olla kaiken puoluepelin yläpuolella. Jännän äärelle kuitenkin päästään, jos homma menikin niin, etteivät Sipilä ja Orpo avanneetkaan koko kuviota presidentille; presidenttihän on nyt joka tapauksessa A-studioesiintymisensä myötä joko sotkenut itsensä tai tullut muiden sotkemaksi tähän vyyhtiin, ja jälkimmäisessä tapauksessa Niinistöllä voi olla tällä hetkellä jonkinasteinen Nasse-sedän olotila. Presidentti teki pientä pesäeroa kokoomukseen ilmoittaessaan pyrkivänsä jatkokaudelle, mutta jos Niinistön roolia aletaan aprikoida julkisuudessa laajemminkin ja totuus on se, ettei Niinistö tiennyt tästä kassakaappisopimuksesta, Orpo saattaa vielä jonain päivänä katua, että tuli vetäneeksi isojen poikien kengät jalkaan.
Tätä farssia sivusta ja kaukaa seuraavana ei voi välttyä ajatukselta, että tämä teatteri oli omiaan nakertamaan uskoa suomalaiseen demokratiaan; hallituksen ykköspuolueet narahtivat törkeästä valehtelusta/jeesustelusta ja esittämisestä, puolueettoman puolueen hännystelijät osoittivat että periaatteetkin ovat kaupan ja oppositiopuolueita pidettiin täysinä narreina, joille kettuilu oli kirsikka kakun päällä. Näissä tunnelmissa on hyvä jäädä odottamaan seuraavia vaalivalvojaisia, joissa ihmetellään laimeaksi jäänyttä äänestysintoa.
submitted by surunkorento to Suomi [link] [comments]


2017.05.08 03:39 kotkarankki Rankkikotkan BDSM-seikkailun kootut meriselitykset

Parhaimmatkin suunnitelmat ovat kuin satulinnoja rantahietikolla. Heti kun aalto lyö rantaan ne murenevat palasiksi. Sattuma puuttuu aina peliin. Vain päämäärillä on merkitystä ja niitä kohden pitää työskennellä. Elämä on säveltämistä. Lapsuuden ajan traumat seuraavat aikuisuuten. Kaikissa meissä asuu ääni joka kehottaa ylittämään itsemme. Se tekee hyvistä miehistä hirviöitä. Sitä pitää tarkkailla. Ja meitä pitää tarkkailla. Ja meidän pitää tarkkailla muita. Pitää olla rehellinen ja avoin. Fake it till you make it. Viikatemies ei noudata aikataulua ja niin katoaa mainen kunnia. Ei minulla ollut aavistustakaan että minussa oli jotain vialla.
Olen saanut seksin suhteen pelkkää huonoa palautetta heti alkutaipaleelta asti. 10 vuotiaana hypistelin tätini sukkahousuja ja huomasin oudon reaktion housuissani. Kerrottuani tästä koulussa terveydenhoitajalle tai kuraattorille kavalsivat he minut vanhemmilleni. Isäni ei ollut väkivaltainen ihminen. Hän hakkasi minut päästyäni kotiin. Välimme eivät ikinä olleet samoja.
Hän ei ollut huono ihminen mutta teki virheitä kuten kaikki muutkin. Lapsuuteni oli tähän asti ollut erittäin onnellinen ja perheemme tiivis. Liian tiivis. Isäni oli huippukunnossa. Vaikka ikä jo hieman painoi lenkkeili hän 30 kilometriä päivässä. Äitini kertoi että isä tulee takaisin sairaalasta viikon kuluttua. Viikon kuluttua en voinut enää kommunikoida isäni kanssa. Haimasyöpä on perkele. Olin 13.
Maailma kaatui päällemme ja suku kävi kimppuun. Äitini piti yksin linnaketta pystyssä. Olen aina rakastanut ja kunnioittanut naisia. Äitini oli vahva nainen. Huomattuani että rakastan myös miehiä menin tätä äidilleni kertomaan. Hän tutki laskuja keittiön pöydän ääressä: "Poikani, maailma kaatuu päälle ja kaikki käyvät kimppuun. Älä huolehdi. Minä kyllä pidän linnakkeen pystyssä. Ainakaan sinä et ole homo". Siitä asti olen ollut kaapissa.
En itkenyt kyyneltäkään isäni hautajaisissa. Vannoin pyhän valan että en salli itselleni rakkautta. En salli ketään elämääni. Ketään ei voi rakastaa kuin mies sillä he joko kavaltavat sinut, lupaavat sinulle asioita joita eivät voi pitää tai kuolevat. Itsesuggestion voima on uskomaton! Olen kasvattanut itseni siitä lähtien yksin.
En minä tynnyrissä ole kasvanut. Olen minä elänyt täyttä elämää. Olen lentänyt siperian halki kun virolainen merimies osoitteli minulle vankileirejä joihin suku on haudattu. Melkein kuolin armeijassa. Olen uinut monissa merissä. Olen tinkinyt marokkolaisessa basaarissa ja ostanut sahramia Tunisiasta. Olen juonut viiden tuhannen markan pullollisen viiniä Tokion kattojen yllä. Lukenut hyllmetreittäin historiaa. Kieltäydyin palveluksesta oikeastaan vain siksi että pääsen kokemaan vankilan ilman rikosrekisteriä. Olen kalastanut haita ja hävennyt sitä myöhemmin. Eksynyt pimeään kaivokseen. En ole koskaan maksanut seksistä. Salakuljetin animea tullin läpi ja narahtaessa maksoin 20 kilomarkan sakot käteisellä samoin tein pois. Yritimme tulla ryöstetyksi Amsterdamissa. Olen ryypännyt kymmenillä eurooppalaisissa rautatieasemilla, sammunut väärään junaan ja löytänyt itseni väärältä puolelta Eurooppaa. Olen vahingossa mennyt kaksi kertaa homobaariin kavereiden kanssa ja minua on hävettänyt niin. Olen herännyt krapulasta oudossa maassa, oudossa kaupungissa ilman valuuttaa ja kielikykyä. Matkustin kuusivuotiaana yksin metrolla pitkin Lontoota. Tuhannen euron autoni hajosi matkalla Auswitziin ja jatkoimme jalan läpi Euroopan kännissä kuin käki. Reggae bändi ei pysynyt tahdissani. Olen juonut niin paljon viinaa että minun pitäisi olla kuollut. En ole viitsinyt humaltua siitä pitkään aikaan. Tupakan polton lopetin seinään eikä edes tee mieli. En halua hengittää savua keuhkoihini. Seisoin Äitini rinnalla kymmenen ihanaa ja tuskaista vuotta kun hän sairasti ja kuoli enkä uskaltanut vieläkään puhua.
Aina minä olen rakastanut elämää. Mutta olen elänyt säästöliekillä.
Itseään vihaavan kaappihomon deittiskene on aina ollut ihan perseestä. Naisille ei uskalla puhua seksistä kun ei voi olla oma itsensä sen suhteen. Muuten kyllä juttu luistaa, ei siinä mitään. Olen ollut vain ammattilainen välttelemään aihetta. Kymmenen vuotta menee selibaatissa heittämällä. Mutta on minullakin tarpeita. Jos haluttaa niin porno pyörimään ja homma on puts. Sitten voi keskittyä tärkeisiin asioihin elämässä kuten tomaatin kilohintaan ja 7-vaiheisen hilavitkuttimen kierteiskäämin variaabelin differenssipotenttiaalieroon kuivassa ilmanalassa.
Kyllä tälläisellä mennään helposti hautaan asti. Ei tunnu missään. Minulla oli suurinpiirtein kaikki valmiina. Rakennuspalikat muuraamista vaille kasattuna. Sitten hän kysyi että alistaisinko häntä hieman. Alistaisinko häntä? No pääseepähän panemaan. Kiinni veti! Onko hullumpaa kuultu. Hmm. Hmm-mm. Ei saatana, onko minulla nyt tälläinen BDSM juttukin? En minä ole hirviö, asiasta pitää ottaa selvää.
Alkaa panettamaan ihan oudolla tavalla. Hyvin oudolla tavalla. Ei minulla ollut aavistustakaan että minussa on jotain vialla. Jos tunne-elämän ja seksielämän kanssa ei ole mitään päällekkäisyyttä on kuin asuisi taidegalleriassa jossa ei ole valoja. Käsikopelolla joutuu kulkemaan tyhjissä käytävissä. Sitten joku vähän tönäisee ja kätesi osuu valokatkaisijalle. Hups.
Sessio myöhemmin, mutta sitä ennen treffit. Panettaa, mutta ajatus on muualla. Virhe. Ai helvetti, se on vieläpä lahtivalas. Ei minulle koskaan ennen ole näin käynyt. Itken vähän. Melkein oksennan kun tyydytän hänet. Vihaan itseäni.
Sessio lähenee ja ajatus kirmaa. Hommakin toimii ihan niin kuin ennenkin. Sattuma puuttuu peliin. Auto hajoaa. Elämä on säveltämistä. Lähden hakemaan miestä. Tapaamme julkisesti ja juttelemme. Oloni on mitä rennoin. Ei kauhean hyvän näköinen, mutta jotain hänessä on. Hampaatkin vinot. Ei tyhmä mies lainkaan. Kertoo voikapinasta ja näytän hänelle Suomi Vuonna 1918 kirjan jonka toinen pääty on värjätty punaiseksi. Ymmärtää heti vitsin. Ei tyhmä mies ollenkaan. (huom! Ihan oikeasti sähläsin yhteystiedot kuin teinityttö. Jos joku tunnistaa, niin sanokaa että saa ottaa yhteyttä. En minä ihan totaalinen mielipuoli ole).
Pikainen sessio.
Kun hän lähtee hajoan. Tiedän että seksuaali-identiteettini on muuttunut iäksi. Olen kasvattanut itseni 13 vuotiaasta lähtien. Olen ennenkin nostanut itseni ylös lattialta. Tiedän mitä pitää tehdä. Jos en toimi, tuhoudun. Katson syvälle peiliin. Kohtaan demonin yksi kerrallaan ja lyön ne maan rakoon. Internet on avuksi. Tunnen itseni. Olen sinut itseni kanssa. Kuulun itselleni.
Mutta olen edelleen sirpaleina. Tämä on tilaisuus jota olen odottanut. Tartun hetkeen. Viritän ansan. Olen 13 vuotiaasta tiennyt että itsesuggestion voima on valtava. Se on uskomaton! Se on harpyija-ansa ja on niin kovin kieroa peliä.
Asetan itseni syötiksi. Sellainen joka on aina käynyt kimppuuni mahdollisesti näkee sen ja iskee. Aion antaa hänelle valtaa ja kun hän sitä käyttää aion ottaa sen pois ja rakentaa itsestäni uuden. Tämä on alhainen suunnitelma, mutta harpyijoita en sääli.
Sattuma puuttuu peliin.
Se ei ole harpyija. Syvimmät ystävyyteni olen solminut kun olen ojentanut käteni katuojaan. Tunnistan hänet heti. Miksi en olisi tunnistanut kun hän kerran on ollut aina mielessäni. Näen hänen lävitseen välittömästi. Nimikin täsmää. Kaikki. Tunnistan heti että olemme äärimmäisen suuressa vaarassa. Itsesuggestion voima on uskomaton!
Vetäydyn. Olisin aivan hyvin voinut vannoa itselleni että hän on valittuni. Ainoani. Kohtaloni. Olisin voinut tehdä itsestäni helposti hirviön. Vannon itselleni että rakastan elämää täysillä enkä koskaan mene eläkkeelle.
Kysyn neuvoa lähimmäisiltäni. Tiedän vastuuni. Jokainen on vapaa. Valtaa ei voi ottaa, sen voi vain luovuttaa. Valinnoilla on aina seuraamuksensa. Kukaan ei ole orja jos ei niin tahdo. Minä en tule koskaan omistamaan orjia. Kysyn mielipuolisen kysymyksen ja antaudun hänelle täysin. Annan avaimet elämääni. Ei tarvitse kuin olla aktiivinen. Ottaa asia vakavasti. En minä hullu ole. En minä häntä naimisiin pyytänyt. Treffeille vain, mutta vakavalla mielellä. Hyvin, hyvin vakavalla mielellä.
Hän sanoi kyllä. Uskomatonta.
Fiksut ihmiset yllättyvät aina eniten ilmiselvistä asioista silloin kun he unohtavat tämän faktan. Pidän itseäni fiksuna, joskin hieman hajamielisenä.
Todellakin näin hänen lävitseen sen profiilin kautta. Pyysin korjaamaan harhaluulojani ja hän kirjoitti minulle ainakin 10 sivua tekstiä. Loogista tekstiä. Ei toista itseään. Kirjoittaa jouhevasti. Artikuloi selkeästi. Ei ole tyhmä nainen. Hänkin on fiksu. Ei siinä tosin ollut minulle yhtään mitään mitä en olisi tiennyt jo valmiiksi.
Sanoo etsivänsä kumppania mutta etsii treffiseuraa. On sotkeutunut kuvioihinsa eikä näe. Tarjoan tilaisuuden tilaisuuden jälkeen, mutta ei osaa tarttua hetkeen. Ei ymmärrä että valinnoilla on aina seurauksia. Tietää paljon, mutta ei osaa soveltaa. Hänellä on orjamentaliteetti. Minä en tule koskaan omistamaan orjia. Harmi. Ehkä hän joskus vielä nousee tilanteen tasalle.
Vain häntä varten olisin rakentanut kaiken. Se olisi ollut minulle niin kovin helppoa ja yksinkertaista toteuttaa. Olimme kuin palapelin palaset sillä täydensimme toisiamme. Tiedän miten ollaan hyvä aviomies. Olisin emuloinut isääni, mutta välttänyt hänen virheitään. Mutta kun ei, niin ei. Väärä ihminen, väärässä paikassa, väärään aikaan. Ensi rakkauteni. Ei kiinnosta enää.
Olen 36 vuotias biseksuaali mies jolla on 13 vuotiaan libido eikä enää mitään ymmärrystä seksistä ja huimasti itseluottamusta. Olen aina mies miehen kehossa. Jos näet minut pukeutuneena hameeseen, niin silloin se on todennäköisesti meidän välillämme josko silloinkaan. Porno ei voisi vähempää kiinnostaa. Olen dominoiva luonne. Minulla ei ole yhtään mitään muunsukupuolisia vastaan, mutta en pidä siitä että minut heihin sekoitetaan. En kutsu ketään ikinä transuksi. Haluan oppia tanssimaan korkokengissä. Elän täysillä enkä mene koskaan eläkkeelle. Tänään ostin bygat täysillä. Ei mennyt kuin hetki ja nyt tiedän enemmän bygista kuin koskaan. Minä en himmaile. Jos päätän laiskotella, niin laiskottelen täysillä. Tarkkaile, arvioi, päätä ja toimi. Olen sinut itseni kanssa.
submitted by kotkarankki to Suomi [link] [comments]